Talkooväki kokoontui teltanpystytystalkoisiin ennen viime viikonlopun kolmea telttakokousta.

Telttakokouksia Leikkarin tilalla jo 1950-luvulta lähtien

Itä-Ähtärintien varrella Ähtärinjärven rannalla Vapaaseurakunnan kokoukset ovat tuttuja jo pitkältä ajalta. Nykyiset Arto ja Eero Leikkarin tilat ovat tuttuja Vapaaseurakunnan jäsenille jo 1950-luvulta lähtien.

Tilalla pitkään vaikuttanut Arto ja Raija Leikkari selvittävät alueen historiaa telttakokousten näkökulmasta.

– Ensimmäiset telttakokoukset järjestettiin tässä Leikkarin alueella kahdella tilalla. Ensin näitä kokouksia pidettiin aina juhannuksen aikoihin. Aluksi ne olivat pienimuotoisia.

Arto ja Raija Leikkari ovat olleet mukana vapaaseurakunnan telttakokousten järjestelyissä jo pitkään. Seurateltta on heidän pihansa pihamaalla.

– 1970-luvulla kokouksista tuli valtakunnallisia. Väkeä tuli jopa 700 henkilön verran ja järjestelyt olivat varsin mittavia. Tarvittiin paljon talkooporukkaa ja lopulta oli nostettava kädet pystyyn järjestelyn suhteen. Resurssit eivät enää riittäneet pienelle talkooryhmälle ja paikoitusalueetkin alkoivat loppumaan.

Viime vuosina telttakokoukset on järjestetty yleensä heinäkuussa sovitellen kokoukset alueen muiden kokousten kanssa.

– Teemme nykyään paljon yhteistyötä evankelis-luterilaisen ja helluntaiseurakunnan kanssa. Vaikka olemme itsenäinen seurakunta, haluamme toimia myös yhdessä. Viime vuosilta muistetaan Soini-Missio, seurakuntien yhteinen suuri tapahtuma ja kirkon yhteiset tapahtumat.

Telttakokouksiin Eero ja Arto Leikkarin piha-alueille on viime vuosina osallistunut noin satakunta kuulijaa aina yhteen tilaisuuteen. Viikonloppuna jo torstaina aloitettiin valmistelut seurateltan ja kahviteltan pystytyksellä. Paikalla oli auttamassa kymmeniä talkoolaisia yli kirkkorajojen.

– Lehtimäki-Soinin vapaaseurakunnalla ei ole omia toimitiloja, vaan kokoonnumme aina jäsenten koteihin. Tämä toiminta vaatii talkoohenkeä ja olemmekin onnistuneet tässä asiassa hyvin, kertoo seurakunnan puheenjohtaja Arto Leikkari. Vanhemmistoon kuuluu lisäksi viisi jäsentä.

Naisten rooli tärkeä

Kahviteltan äärellä käy häärinä ensimmäistä telttakokousiltaa edeltävänä iltana. Talkoilla on tehty jo pitkän aikaa pullia ja muuta kastamista kahvin kanssa pakastimeen. Kaikki tarvittavat pitää olla kunnossa, kun perjantai-ilta koittaa.

– Kaikille riittää kahvia ja grillituotteita. On hienoa, kun pystymme tarjoamaan telttavieraille ilmaiseksi hengenravinnon lisäksi myös ruumiin ravintoa. Seurateltta, kahviteltta ja grilliteltta ovat kaikki erillään, mutta lähellä toisiaan, kertovat alatuvan Raija Leikkari, ylätuvan Eila Leikkari sekä Maarit Hiipakka.

Viikonlopun telttakokouksissa puhuivat alueen puhujien lisäksi valtakunnan tasolta Maija Haikonen.

Vapaakirkon seurakunnat ovat itsenäisiä, ja ne ovat sitoutuneet yhteiseen tunnustukseen ja yhdyskuntajärjestykseen, jonka perustana on se, että Raamattu on ylin ohje. Vapaakirkossa ei ole piispallista eli episkopaalista järjestelmää. Vapaakirkon seurakuntamalli on kongregationalistinen.

Vapaakirkko ei ole Suomen kirkkolain alainen, toisin kuin evankelisluterilainen kirkko. Vapaakirkolla ei ole myöskään verotusoikeutta, eli oikeutta kerätä kirkollisveroa.

Vapaakirkon pastorit koulutetaan Suomen teologisessa opistossa Teopoliksessa Tampereella. Vapaakirkko rahoittaa toimintansa seurakunnissa kerättävien vapaaehtoisten kolehtien sekä vapaaehtoisesti maksettujen kymmenyksien avulla.

Jonkin verran tuloja kertyy Helsingissä olevan Hotel Annan tuotoista sekä erilaisista lahjoituksista. Varat käytetään työntekijöiden palkkoihin ja kiinteistöjen ylläpitämiseen ja korjauksiin, sosiaaliseen työhön Suomessa ja lähetystyöhön.

Rami Puro