Liu Eteläaho (oik.) ja Joose Salo (kesk.) tarkastavat, kun Pirkko Hietala tuo päivän marjasaalistaan punnitukseen.

Alajärven 4H -yhdistyksen marja-asemalla lyödään ennätyksiä!

Alajärven 4H -yhdistyksen marja-asema on tänä syksynä sijainnut Lehtimäen Kirkonkylällä Kesäniemen kaupan kupeessa olevassa Timo Kesäniemen autotallissa.

Puolukkaa, puolukkaa ja puolukkaa. 4H –yhdistyksen Liu Eteläaho on jo nähnyt untakin puolukasta!

Ilmeisesti kaikki tähdet ovat olleet marja-aseman kannalta nyt oikeassa asennossa: puolukkavuosi on mainio ja tämän lisäksi marja-aseman sijainti erinomainen.

Puolukkaa on marja-asemalle tuotu monesta suunnasta: Lehtimäen alueen lisäksi Alajärveltä, Soinista ja Ähtäristä. Ja marjaa on tuotu paljon kaikkiaan noin 40 poimijalta.

– En ole koskaan ennen nähnyt näin paljon puolukkaa, nauraa marja-asemaa 4H yhdistykseltä pyörittänyt Liu Eteläaho.

– Marja-asema oli ensimmäisen kerran avoinna 22.8. ja sen jälkeen kahdesti viikossa. Marjoja on tullut jo 8150 kiloa ja se on avoinna vielä ensi maanantaina. Viime torstaina puolukkaa tuotiin 1661,91 kiloa!

Kun tulevan maanantain puolukat lasketaan yhteismäärään mukaan, niin ennätykset alkavat paukkua. – Vuonna 2016 on ollut hyvä puolukkavuosi ja silloin vastaanotettiin noin 9000 kiloa marjoja, Liu kertoo kuulleensa toiminnanjohtaja Krista Savolalta.

Liu Eteläaho katsoo tarkkaan marjakilot, kun Anja Rentola tuo lisää punnittavaa.

Marja-asemalla onkin melkoista vipinää lyhyinä avoinnaolotunteina. Apua Liu on saanut 13 vuotiaalta Joose Salolta, joka on ollut mukana työssä marja-aseman apulaisena torstaisin koulun jälkeen.

Valtaosa puolukan poimijoista on eläkeläisiä, mutta nuorempiakin poimijoita löytyy. Liu iloitsee siitä, että myös muutama lapsi on poiminut puolukkaa ja ansainnut näin taskurahaa.

Aikuisissa poimijoissa osa on todella ahkeria ja Liu on huomannut, että pientä kilpahenkeäkin poimijoiden välillä on. Ennen viimeistä avoinnaolopäivää marja-asemalle eniten puolukkaa oli tuonut Hannes Kaukola Lehtimäeltä, huimat 776,05 kiloa ja melkein kannassa Anja Rentola Alajärveltä 735,29 kilolla.

Jorma Hauta-aho Lehtimäeltä on poiminut 577,68 kiloa ja Pirkko Hietala Ähtäristä 489,89 kiloa. Saapa nähdä, mihin viikonlopun ahkeroinnin jälkeen vielä ylletään!

4H:n marja-aseman marjat menevät Polaricalle, joka myös määrittelee päivittäin marjan käyvän hinnan. Tänä vuonna se on vaihdellut 1,10-1,30 eurossa kilolta.

Marja-asemalla vieraillessaan kuitenkin huomaa, että hinta joka marjasta maksetaan, ei välttämättä ole se juttu miksi poimijat metsään lähtevät.

Päinvastoin tuntuu, että jokainen tuntuu saavan varsinaisen palkan työstään sieltä metsästä: luonnossa liikkumisesta, johon puolukan poiminta antaa hyvän syyn.

– Marja-asemalle tullessaan kaikki ovat hyvällä tuulella, Liu kertoo. Eräänkin kerran laatikot loppuivat kesken, eikä kukaan hermostunut vaikka täydennystä piti odottaa tunnin verran. – Kaikki vain joivat kahvia, juttelivat ja nauroivat!

Perinteikäs kauppapaikka

Vaikka 4H marja-asema oli nyt ensimmäistä kertaa Kesäniemen kaupan kupeessa, niin samalta tontilta on pitkät perinteet puolukan ostoon.

Timo Kesäniemi kertoo, että hänen isänsä isä Albin Kesäniemi alkoi jo 30 -luvulla ostaa alueelta puolukkaa ja sitä myytiin aina Saksaan saakka.

– Määrät olivat tuolloin vielä hurjempia, sillä puolukoita ostettiin ja kuljetettiin eteenpäin junissa vaunulasteittain.

Albin Kesäniemi oli aikanaan Amerikassa jo 17 -vuotiaana, ja lähti uudelleen hankkiakseen rahaa kaupan laittamiseen. Liekö näiden reissujen peruja liikesuhteet Saksaan, jonne puolukkaa lähdettiin viemään.

Tuohon aikaan marjaa oli hyvin ostettavissa, koska poimijoita riitti. Monelle perheelle syksyiset marjarahat olivat tärkeä tulonlähde.

Kesäniemen kaupalta on ennenkin lähtenyt marjaa suureen maailmaan. Tässä vuonna 1934 kauppias Albin Kesäniemi (takana keskellä) Helsingissä valvomassa lehtimäkeläisen puolukan lastausta kohti Saksaa.

Aikanaan Albinin kolmesta pojasta Lauri jatkoi työtä isänsä jalanjäljissä kauppiaana ja syksyinen puolukanosto jatkui.

– Isä osti marjaa lähiseuduilta niin, että kyläkaupat ostivat marjan poimijoilta ja isä-Lauri osti marjat edelleen ja keräsi ne kuorma-autolla kaupoista, Timo kertoo.

Puolukkaa kerättiin jopa 20 kuorma-autokuormaa huippuvuosina 60 -luvulla ja sitä myytiin niin etelään Helsinkiin kuin Haaparantaan.

Helsingissä puolukkaa meni tukkutorille, josta torikauppiaat sitä ostivat ja myivät asiakkaille toreilla. Laadun piti siis olla hyvin korkeaa, aivan samoin kuin Saksaan menevässäkin marjassa.

– Albin kehitteli aikanaan puolukan puhdistuskoneenkin, jolle hankki myös patenttia.

Marja varastoitiin ja kuljetettiin puulaatikoissa, joita kylän pojat kaupan nurkalla rakentelivat. Myös tammitynnyreitä käytettiin puolukan varastointiin.

– Joskus kävi niinkin, että marjaa ostettiin enemmän kuin sitä saatiin kaupan. Silloin isä-Lauri keksi säilöä puolukan seuraavaan vuoteen, joka sattuikin olemana huono puolukkavuosi ja kaikki mitä oli, kelpasi jälleen markkinoille.

Puolukka olikin tärkeä lisäansio paitsi alueen ihmisille, myös kaupalle. Siksi Kesäniemet ovat iloisia siitä, että perinne tontilla jatkuu edelleen 4H marja-aseman muodossa.


Tuula Jokiaho