Lehtimäen Rannankylältä lähtöisin oleva ex-hiihtäjä Anni Keisanen lopetti kilpahiihdon loukkaantumisiin ja on aloittanut syyskuussa liikunnan opettajan opiskelut Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.
Urheilu ei Annin elämästä ole kuitenkaan jäänyt, sillä hän on tänä kesänä soutanut olympialuokan veneellä kaksi kertaa SM-mitaleille. Anni edustaa Jämsänjoen Soutuveikkoja.
Tänä vuonna tuloksena on ollut Pohjoismaiden Mestaruuskilpailuiden neljäs sija 2000 metrillä, SM-pronssia 2000 metrillä sekä syyskuun alussa soudettu Suomen mestaruus 500 metrillä!
Olympialuokan soudussa valmentajana toimii Ari Järvinen.
Liikkuvasta lapsesta urheilijaksi
Anni Keisanen kävi ala-asteen kävin pienessä Rannankylän kyläkoulussa, jonne 1,4 kilometrin matka taittui pyörällä, kävellen tai potkukelkalla. Koulumatkalla kehittyi vahva peruskunto kuin huomaamatta.
– Alakoulussa isossa roolissa olivat liikunnalliset opettajat. He huomasivat nopeasti kiinnostukseni urheiluun ja kannustivat urheilun pariin.
– Jo silloin suosikkilajini oli hiihto. Saatoin välitunnit ennen hiihtotunnin alkua kierrellä rataa ympäri, kun muut vasta etsivät suksiansa tai laittoivat niitä jalkaan, Anni muistelee.
– En alakoulussa ja yläkoulussa ajatellut, että hiihtäisin isona kilpaa. Todellinen palo menestymiseen syttyi lukiossa, jolloin sain ensimmäisen valmentajan, seinäjokelaisen Matti Kujanpään. Hän opetti minut harjoittelemaan ja saavuttamaan asettamani tavoitteet.
– Iso kiitos liikuntaan ohjaamisesta kuuluu vanhemmilleni. He kannustivat kokeilemaan kaikkia mahdollisia lajeja. Lajiksi valikoitui kuitenkin hiihto, koska kasvattiseurallani Lehtimäen Jyskeellä on pitkät perinteet kilpahiihtoon.
– Hiihdosta irtosi nuorten sarjoista seitsemän SM-mitalia: kolme SM-kultaa ja neljä SM-hopeaa sekä näiden lisäksi aikuisten yleisestä sarjasta rullahiihdon SM-pronssia. Kaikista kovin saavutukseni oli nuorten olympiapäivien 11. sija vapaan 7,5 kilometrin kisassa. Olin myös kahtena kautena ST1-ryhmässä eli nuorten maajoukkueessa.
Soutu tuli Annille mukaan kuvioihin armeijavuoden jälkeen 2012, kun otin kesäharjoitteluun mukaan kirkkovenesoudun Evijärven Urheilijoiden porukassa.
– Siihen aikaan etsin vaihtelua harjoitteluuni, ja tykästyin soudusta sen verran paljon, että olen siitä asti pyörinyt enemmän ja vähemmän puuvenesoutupuolella mukana.
– Hiihtäjänä kehittyminen tyssäsi loukkaantumisiin. Kaksi rasitusmurtumaa ja kolme vuotta sitten akillesjänne jouduttiin operoimaan.
– Kuntouttamisessa meni oma aikansa, eikä samanlaista tahtoa enää ollut hiihtää kilpaa. Leikkaus väkisinkin pakotti laittamaan oman terveyden etusijalle. Edelleen hiihtoharjoitteluun liittyy pelko loukkaantumisista.
Vaikka leikkauksen jälkeen taukoa kilpailuista ja harjoituksista tuli, ei Anni kuitenkaan liikuntaa lopettanut. – Kun kipuilut jalassa loppuivat, aloin vahvistaa heikkoja voimatasojani.
– Uusi tahto urheilemiseen syttyi huhtikuussa 2017, kun soitin nykyiselle valmentajalleni Ari Järviselle. Kysyin, pääsenkö kokeilemaan olympialuokan yksikköä Jämsänkoskelle
– Siihen Ari vastasi, että odotetaan nyt ensin, että järvi sulaa. Heti jäiden lähdettyä hyppäsin veneeseen, eikä siitä tullut yhtään mitään. Yksikkö ei pysynyt yhtään tasapainossa, ja metriäkään en pystynyt soutamaan oikein.
– Oli todella turhauttavaa, kun alkuun en osannut soutaa. Jostakin kuitenkin soutukärpänen syttyi. Tein sinä kesänä aika rohkean vedon, kun ostin itselleni harjoitteluun olympialuokan yksikön Huldan.
Vähän reilu kaksi vuotta Anni on harjoitellut päälajina soutua, jossa kehitys ja tulokset ovat olleet odotusten mukaisia.
Kisakauden jälkeen vuorossa on valmentajan kanssa harjoitusten suunnittelu kohti talvea ja kesää. Nyt tulosta on tehty vähillä soutukilometreillä. – Olen henkisesti valmistautunut koviin harjoituksiin.
– Jos kaikki menee harjoituskaudella hyvin, talvella olisi tiedossa sisäsoudun EM-kisat ja kesällä PM-, SM- sekä opiskelijoiden MM-kisat. Vaikka tiedän tulevien kilpailujen ajankohdat, mennään päivä kerrallaan ja kroppaa kuunnellen.
Tuula Jokiaho
