Ankkureiden Ykköspesis-joukkueen kokenutta kaartia edustavat Mikael Penninkangas (edessä) ja kasvattajaseurassaan jatkava Sasu Iivarinen.

Tavoite kerrallaan uutta kautta kohti

Miesten Ykköspesis-kauteen valmistautuvalla Alajärven Ankkureiden nuorella joukkueella on meneillään järjestyksessään viides leiriviikonloppu, jonka teemoihin kuuluu etenkin ulkopeli.

Joukkue ei ole vielä naulannut tulevan kauden tavoitettaan vaan etenee uutta kautta kohti askel eli konkreettinen tavoite kerrallaan.

Tositoimiin Santeri Särkisen käskyttämä miehistö pääsee, kun se kohtaa Laukaan Urheilijoiden Ykköspesis-joukkueen Alajärven Pallohallissa sunnuntaina 26.1.

Ankkureiden joukkue julkistettiin marraskuun alussa, jonka jälkeen viikkotreenit pyörähtivät käyntiin. Santeri Särkinen kertoo, että loppusyksyn aikana on saatu rakennettua kivijalka uutta silmällä pitäen.

Pelaajisto hoitaa arkeaan eli saa tasapainon harjoittelun, levon ja oikeanlaisen ravinnon ja siviilielämän välille. Kehityksen edellytyksiä painotetaan ja asioita tehdään joukkueelle.

Valmennusjohdon tehtävänä on keksiä oikeanlaisia virikkeitä pelin kehittämiseksi.

– Tekeminen on oikein hyvää. Pelaajat ovat saaneet hyvän vaatimustason toisilleen ja itselleen.

Joukkue on keski-iältään nuori. Valtaosa Ykköspesis-ringin pelaajista on syntynyt vuosina 2001 ja 2002.

Kehityksen kaarta

Santeri Särkinen valottaa Ankkureiden tavoitteita toteamalla joukkueen tekevän konkreettisia, jaksokohtaisia tavoitteita. Ensimmäinen, tammikuulle asetettu tavoite on jo saavutettu eli pelaajien arki on saatu halutulle tasolle. Seuraavaa tavoitetta työstetään helmikuun loppuun asti.

– Tavoitteena on saada arkea paremmaksi ja on myös pelillisiä tavoitteita ja kolme hallipeliä.

Ankkureiden Ykköspesis-joukkueessa ei ole vielä kakkospelinjohtajaa. Yleisurheiluvalmentajana pitkän päivätyön tehnyt Tapio Rajala aloitti joukkueen fysiikkavalmentajana pesäpallojaoston pyynnöstä.

Pesäpallojoukkueen valmentaminen ei ole Rajalalle vierasta, sillä hän toimi Ankkureiden edustusjoukkueen valmentajana 1987–1994, jonka aikana Ankkurit saavutti hopeaa, kaksi mestaruutta ja pronssia – eli neljä seuran miesjoukkueiden saavuttamista viidestä SM-mitalista.

– Valmennus ja valmentaminen ovat minulla aika syvällä. Kun on urheilijoita, joilla on motivaatio kunnossa, tykkään auttaa heitä silloin. Pesäpallo on pelinä nopeutunut. Pelaajien nopeus, voima ja ketteryys korostuvat, samoin urheilullisuus.

Tapio Rajala teki paluun Ankkureiden fysiikkavalmentajaksi. Hänen mielestään joukkue treenaa hyvällä asenteella.

Rajalan mukaan Ankkurit treenaa hyvällä asenteella. Etenkin joukkueen nuorten pelaajien tekeminen miellyttää kokenutta valmentajaa.

– He ovat hyvin motivoituneita nuoria, jotka haluavat kehittyä urheilijoina. He ovat aika jalkavikkeliä eli aika hyvä jalka on aika monella. Tämä on nuorille pelaajille urheilijaksi kasvamisen aikaa.

Pelaamisen kautta tulee kokemusta lisää. Nuoremmilla pelaajilla on fyysisellä puolella kehitettävää – kuten pitää ollakin. Nuoremmilla pelaajilla harjoittelu vielä tarttuu eli urheilija kehittyy. Vanhemmat pelaajat ovat fyysisesti aika valmiita, huomioi Rajala.

Nuoruutta ja kokemusta

Ankkureiden Ykköspesis-rinki on nuori, mutta kokemustakin löytyy. Kevään abiturientti Vili Siltala naurahtaa syntyneensä räpylä kädessä eli hän on pelannut pesistä pikkupojasta lähtien. Viime kaudella hän pelasi pronssia saavuttaneessa Ankkureiden B-poikien joukkueessa ykkösvahtina.

Pelikokemus on karttunut myös Ankkureiden suomensarjajoukkueessa. Hän henkilökohtaisena tavoitteenaan on päästä pelaamaan Ykköspesis-joukkueessa mahdollisimman paljon.

– Se kehittää, että kun isojen miesten kanssa treenaa, pallot lähtevät kovaa mailasta ja kädestä eli vähän eri tavalla kuin junnusarjoissa. Pelaajana vahvuuteni on, että olen sisäpelissä monipuolinen ja pystyn ratkomaan kaikkia tilanteita. Ulkopelissä vahvuuksia ovat pelinluku ja kohtalaisen hyvä heittokäsi.

Vili Siltala toivoo pääsevänsä pelaamaan Ykköspesistä mahdollisimman paljon.

Sasu Iivarinen liittyi Ankkureiden vahvuuteen marraskuun lopussa. Iivarinen kertoo kroppansa olleen syksyllä melko huonossa kunnossa raskaan kauden jäljiltä.

– Odottelin, että tuleeko Superpesiksen seuroilta mitään tarjouksia. Ei tullut, ja ajattelin, että kaikista järkevin vaihtoehto on jäädä tänne pelaamaan. Yritän olla joukkueelle esimerkkinä ja tuoda johtajuutta ja kokemusta. Ykköstavoitteenani on pelata terveenä: kun pysyy terveenä, tulee onnistunut kausi.

29-vuotiaan Iivarisen mukaan Ankkureiden vahvuus piilee yllätyksellisyydessä ja siinä, että porukka tuntee toisensa. Vaikka pelaajistolla onkin iso ikähaarukka, on yhdessä treenattu jo muutaman vuoden sisään. Santeri Särkisen mukaan ”Sale” on pelillisesti – ja ennen kaikkea henkisesti – erittäin tärkeäpalanen joukkueessa.

– Hän on ottanut jo nyt erittäin isoja harppauksia johtamisen puolella, joka ei ehkä aikaisemmin ole ollut hänen vahvuuksiaan, toteaa Särkinen.

Alajärven Ankkureiden Ykköspesis-rinki: Atte Brandt, Tuukka Etula, Juho Ihamäki, Lauri Ihamäki, Sasu Iivarinen, Lassi Keisala, Ville Keltikangas, Elmeri Koivusalmi, Jami Lassila, Antton Peltomäki, Mikael Penninkangas, Vili Siltala, Martti Viitasalo ja Nestori Yli-Sissala. Haastajaryhmä: Kasper Mäkelä, Ville Ojaniemi, Joona Peltokangas ja Jere Peltomäki. Pelinjohtaja: Santeri Särkinen.

Fysiikkavalmentaja: Tapio Rajala. Video- ja viikkovalmentaja: Eemil Peltomäki. Joukkueenjohtaja: Niko Luomala. Huoltaja: Jari Juuti.

Virpi Poikelin