Irma-Liisa Juuti on julkaissut kirjan Järviseudun murteella kirjoittamistaan jutuista. Kirjan kokoaminen sai kipinän Facebookissa toimivasta Järviseuvun murres -ryhmästä.

Irma-Liisa Juuti ränttäs murreskirjan

– Ku veispuukkii oli tehty semmone Järviseuvun murresryhmä, ni minäki innostu’ het toilla. Rupesi kirijottamaa sinne kaikellaista sillä vimpeläisten murteella, jolla Tuohiperällä ruukattii toimittaa sillo mul lapsuuveaikoina. Kallasi apuva Männikö Sirkan tekemästä hetsitte hyvästä murreskirijasta, siitä ”Tuukko völijyy”, ja voiettä sieltä piti löytyvä monta uneuksissa ollutta sanaa.

Näin tervehtii tuoreen Niikutyötiijättä-murrekirjan kirjoittaja, vimpeliläislähtöinen Irma-Liisa Juuti lukijoitaan 95-sivuisen kirjan takakannen tekstissä. Jutut on kirjoitettu sellaisella Järviseudun murteella, jota puhuttiin Vimpelin Tuohiperällä Juutin lapsuudessa. Kirjassa on 46 murteella kirjoitettua juttua. Eläväistä tekstiä rytmittävät valokuvat ja piirrokset. Paljon erilaisia tekstejä kirjoittanut ja kirjoittamisesta pitävä Juuti kertoo pitävänsä sanoilla ja riimeillä leikittelystä. Omakustanteena tehtyyn kirjaan on koottu suurin osa Facebookin Järviseuvun murre -ryhmässä julkaistuista Irma-Liisa Juutin kirjoituksista.

Sanoista jutuiksi

Juttujen aihepiirit ovat moninaiset lapsuusmuisteloista uniin ja joulunajasta Strangin ja Spangarin sukuseuraan.
– Järviseuvun murres -ryhmässä kyseltiin yksittäisten sanojen merkitystä tai sitä, että muistetaanko sanat. Minua rupesi kiehtomaan se, että miksi ei tehtäisi juttuja, joihin sisältyy näitä sanoja. Minusta on hauska kirjoittaa ja murteella se vasta on mukavaa.

Niinkutyötiijättä-kirjan tekstit ovat pääosin viime ja toissa vuodelta. Irma-Liisa Juuti kertoo, ettei hänellä ollut todellista tarkoitusta tehdä kirjaa kirjoittamistaan jutuista.
– Järviseudun murres -ryhmässä kyseltiin, että eikö tekstejä saisi kirjaksi. Tammikuun alkupuolella aloin puolisoni Erkin kanssa tutkia, että mitä jos tekisi omakustanteen ja että miten liitetään teksti ja kuvat kirjaa varten. Kysyin Strangin ja Spangarin sukukirjoja taittaneelta Jorma Luoma-aholta, että miten pitäisi menetellä. Hän lupasi taittaa kirjan saman tien ja minun piti ruveta viimeistelemään kirjaa, summaa Irma-Liisa Juuti.

Itse kirjaprosessi oli nopea ja kesti kaikkineen Juutin mukaan kolme viikkoa. Kirjasta on otettu 150 kappaleen painos, joka alkaa olla jo loppuunmyyty. Kirja esiteltiin Eläkeliiton Vimpelin yhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa helmikuun puolivälissä.

Haastava, mukava murre

Haastetta oman synnyinseutunsa murteella kirjoitettujen juttujen kirjoittamisessa on Juutilla riittänyt, sillä Järviseudun murteessa on äänteitä, joita ei voi kirjoittaa. Esimerkiksi sanojen lopussa oleva n-kirjain häviää usein Järviseudun murteesta: meijjäm murres, sateej jäläkee, kaupal luo. Osaan sanoista Juuti on laittanut ylimääräisen konsonantin, osaan ei. Hän käyttää teksteissään myös heittomerkkiä konsonantin sijaan, jotta teksti ei näyttäisi hassulta: kaks mu’ muuta enova. Yhtä ja oikeaa tapaa Järviseudun murteen kirjoittamiseen ei Juutin mukaan ole.

Irma-Liisa Juuti kirjoittaa paljon sanoja yhteen eli siten, miltä ne kuulostavat: niinkutyötiijättä, tiijäkköku, eiminä, voieikösitäpijätietää. Varsinkin toiselta murrealueelta tulevan on ehkä vaikea ymmärtää yhteen kirjoitettuja sanoja. Tekstit pitäisikin murrekirjan kirjoittajan mielestä lukea ääneen.

Yli neljä vuosikymmentä sitten Vimpelistä pois muuttanut Irma-Liisa Juuti on huomannut harmikseen murteiden puhumisen vähentyneen. Varsinkin pääkaupunkiseudulla moni kokee oman murteensa käyttämisen nolona. Synnyinseudulleen jääneet eivät taas koe puhuvansa murretta. Murre vähenee myös sieltä, jossa se on ollut ikään kuin valtakielenä.

Irma-Liisa Juutilla itsellään on useita Järviseudun murteella puhuttuja suosikkisanoja tai -ilmaisuja: vessajes, imöö ihteesä, saut on saatu puijuks. Hänen mielestään myös järviseutulainen tapa taivuttaa sanoja on kiehtova: tyttö-tyttöillä, juttu-juttuissa. Sana pysyy perusmuodossa, myös taivutettuna.

Virpi Poikelin