Jami Kurejoella valmistellaan paraikaa noin 15 aarin kokoista aluetta, jossa tolpat ja vaijerit kohoavat aina noin seitsemän metrin korkeuteen.
Nyt loppuviikolla alueelle istutetaan siisteihin riveihin 63 humalantainta, täsmällisesti merkiten suunnitelluille paikoille. Ensi kesänä humalat toivottavasti toteavat uuden kasvupaikkansa hyväksi ja alkavat kurotella kohti korkeuksia ja tuottaa oluen panemiseen sopivia käpyjä koppakaupalla.
Kyseessä on HopUp -Suomalaisen humalantuotannon käynnistäminen -hankkeen humalatarha, joka on yksi hankkeen kolmesta koeviljelmästä.
Luonnonvarakeskus on perustanut kesän ja kuluvan syksyn aikana Luken Piikkiön tutkimusasemalle koeviljelmän ja parasta aikaa humalatarhaa rakennetaan myös Lappiaan Louelle, joka on toinen hankkeessa mukana oleva oppilaitos. E-P:n Elyn ja Lapin Elyn alueelta on mukana myös muutama yksityinen viljelijä.
Saara Tuohimetsä LUKElta ja Henna Latvala Jami Kurejoelta kertovat, että Suomalaisen humalan tuotannon käynnistäminen -hankkeessa tavoitteena on lisätä ja kehittää suomalaisen panimohumalan tuotantoa ja siten vastata panimoyrittäjien ja paikallistuotteiden ja lähiruoan kysyntään.
Samalla tarjotaan viljelijöille uusia kannattavia viljelykasveja. Hankkeessa valitaan kemiallisesti oluen tuotantoon parhaimmiksi todetuista suomalaisistahumalakannoista viljelyllisesti parhaat humalat tuotantoon sekä tuotetaan viljelyteknistä tietoa humalankäpyjen tuottamisesta Suomessa.
Hankkeeseen osallistuvat oppilaitokset saavat humalasta esimerkkikasvin erikoiskasvintuotannon opetukseen ja voivat jatkaa humalan viljelyneuvontaa paikallisesti.
Hankkeesta saatua viljelykokemusta viestitään laajasti, ja hankkeella vahvistetaan tutkimuslaitoksen, puutarha- ja maatalousalan oppilaitosten, viljelijöiden ja yrittäjien välistä yhteistyötä. Hankkeen toteutusaika on vuoden 2022 loppuun saakka.
Vanhoja suomalaisia lajikkeita
Saara Tuohimetsä kertoo, että humalaa on tutkittu Luonnonvarakeskuksella 2000 -luvun alkupuolelta saakka. Aluksi etsittiin vanhoja suomalaisia lajikkeita ja ilmoituksia niistä saatiin peräti 1400 kautta Suomen.
Näistä tutkittiin noin tuhatta erilaista ja yritettiin löytää oluen tuotantoon sopivimpia lajikkeita. – Näytteet olivat todella erilaisia keskenään. Lisäksi saimme nähdä, että suomalaiset humalat ovat todella uniikkeja, onhan meillä humalaa myös luonnonvaraisena kasvina, Tuohimetsä sanoo.
Nyt koeviljelyyn on valikoitunut 21 erilaista humalakantaa, jotka on haettu alkuperäisiltä kasvupaikoiltaan. Kantavertailulla lähivuosien aikana yritetään selvittää ne yksilöt, joilla on paras talvenkestävyys ja satoisuus.
Kysymykseen siitä, olisiko humalanviljelystä uudeksi tuotantosuunnaksi vaikkapa jollekin pientilalle, Tuohimetsä vastaa epäröiden. Tutkimukset ovat vielä kesken, mutta se on tiedossa että pienpanimot ovat hyvin kiinnostuneita suomalaisesta humalasta. Humala myös on sitkeä ja hyvin monissa olosuhteissa viihtyvä kasvi.
Miinuspuolelle viljelyssä asettuu se, että alun investoinnit ovat kovat. Humalatarhan perustaminen vie rahaa ja lisäksi sadonkorjuussa tarvitaan erilaisia koneita ja laitteita. Yhdessä jo tehdyssä selvityksessä on laskettu, että tuottoa humalanviljelystä alkaisi tulla vasta seitsemäntenä vuotena.
– Humalanviljely ei tästä syystä ole ainakaan äkkipikaisen hommaa, Tuohimetsä naurahtaa, mutta toteaa että kysynnän vuoksi se kuitenkin voi ollakin joskus yksi vaihtoehto tuotantosuunnaksi.
Suomalaista humalaa on saatu korjattua jopa tuhat kiloa hehtaarilta, joten 15 aarin pläntiltäkin sitä Jamilla on luvassa sievoinen määrä. Henna Latvala kannustaakin kiinnostuneita pienpanimoyrittäjiä olemaan hankkeen tiimoilta yhteydessä oppilaitokseen, jottei Kurejoelle sentään tarvitse omaa panimoa perustaa!
Tuula Jokiaho
