Kettu hämärässä, kuva: Katja Ikonen, Luke.

Riistanisäkkäiden lumijälkilaskennat käynnistyvät alkuvuodesta

Riistanisäkkäiden lumijälkiä lasketaan riistakolmioilla Etelä- ja Keski-Suomessa 15.1.–28.2. ja Pohjois-Suomessa 15.1.–15.3.

Peltokolmioilla laskenta-aika on koko maassa 1.1.–28.2. Kolmioita laskevat vapaaehtoiset metsästäjät ja luontoharrastajat.

− Luonnonvarakeskus (Luke) seuraa talvilaskentojen avulla riistanisäkkäiden määrien vuosittaisia ja pitkän aikavälin vaihteluja. Tuleva lumijälkilaskenta on järjestyksessä 33. talvinen riistakolmiolaskenta ja 23. peltokolmiolaskenta, kertoo erikoistutkija Andreas Lindén Lukesta.

Lindénin mukaan riista- ja peltokolmioiden laskenta on usean lajin kohdalla ainoa kattava kannanmuutosten seurantamenetelmä Suomessa.

Lumijälkien laskijat voivat palauttaa tulokset sähköisen Riistakolmiot.fi-palvelun kautta. Sieltä löytyy ohjeita ja opastusta, oma kolmiokohtainen raportti sekä perustietoa laskettavista lajeista ja niiden lumijälkien tunnistamisesta.

Lisäksi Riistakolmiot.fi-palvelusta löytyy laskentatulokset koko kolmiohistorian ajalta.

Lumiolot vaikuttavat laskentaan

Jälkilaskennan onnistuminen edellyttää tuoretta lumikerrosta. Lumen puute tai liian kova rakenne, mutta myös liian syvä lumipeite voivat estää laskennan toteuttamisen.

Laskenta vaatii onnistuakseen yhtenäisen lumipeitteen ja riittävästi pehmeää lunta, jotta pienienkin nisäkkäiden jäljet havaitaan.

– Sää voi muuttua nopeasti, joten laskentaan kannattaa varautua heti otollisten kelien sattuessa.

– Edellinen talvi oli ennätyksellisen lämmin koko maassa, eikä lumitilanne suosinut pienriistan lumijälkilaskentoja, Lindén toteaa.

Mikä on riistakolmio?

Riistakolmiot ovat metsäriistan runsauden seurantaa varten perustettuja pysyviä laskentareittejä.

Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivut ovat neljän kilometrin pituisia, ja siten laskentalinjan kokonaispituus on 12 kilometriä.

Talvella riistakolmioilla lasketaan seuraavien lajien lumijäljet: metsäjänis, rusakko, orava, liito-orava, majava, piisami, susi, kettu, naali, supikoira, karhu, kärppä, lumikko, minkki/hilleri, näätä, ahma, mäyrä, saukko, ilves, villisika, valkohäntäpeura, hirvi, metsäpeura ja metsäkauris. Lisäksi kirjataan ja merkitään kartalle linjalta tehdyt näköhavainnot metsosta, teerestä, pyystä, riekosta, peltopyystä, fasaanista, kanahaukasta ja korpista riippumatta siitä, kuinka kaukana laskentalinjasta ne on nähty. Kesälaskennassa kirjataan havainnot metsäkanalinnuista (metso, teeri, pyy ja riekko) sekä lehtokurpasta ja metsäjäniksestä.

Peltokolmiolaskenta on kehitetty riistakolmiolaskennasta maatalousympäristön, metsän ja asutuksen muodostaman rikkonaisen ja pienipiirteisen etelä- ja länsisuomalaisen maisemamosaiikin riistakantojen seurantaan.

Myös peltokolmiot ovat muodoltaan tasasivuisia, mutta niiden sivut ovat pituudeltaan lyhyemmät, kaksi kilometriä.