Suomenselän Moottorikelkkailijoiden puheenjohtaja Tero Virtala muistuttaa, että moottorikelkkailu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan sille on aina oltava maanomistajan lupa.

Moottorikelkkailu on lumisen talven riemuja – mutta yhteiset pelisäännöt pitää muistaa

Moottorikelkkailu on mainio lumisen talven laji, mutta sääntönsä on siinäkin.

Moottorikelkkailu on vauhdikas lumisen talven harrastus, mutta kelkalla ei saa ajella missä vain ja miten vain.

Kaikkia maanomistajia ei haittaa, vaikka omilla maiden halki ajeltaisiin kelkoilla lupaa kysymättä, niin silti osaa maanomistajista se haittaa ja monia myös aivan perustellusta syystä.

Moottorikelkan penkillä istuessaan on myös hyvä muistaa, että moottorikelkkailu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan sille on aina oltava maanomistajan lupa.

Jotta jokaisen kelkan puikkoihin tarttuvan ei tarvitsisi selvittää suunnittelemansa reitin varrella olevia maanomistajia ja kiertää heidän luonaan lupia kyselemässä, on olemassa yhdistykset, jotka tekevät sopimuksia kelkkareittien maanomistajien kanssa ja ylläpitävät talkoin reittien kuntoa.

Alajärven, Soinin, Kuortaneen Alavuden ja Ähtärin alueella toimiva Suomenselän Moottorikelkkailijat ry ylläpitää noin 500 kilometrin kelkkareitistöä. Tällä hetkellä urista on nyt osa valitettavasti poikki, koska liikkeellä on ollut säännöistä piittaamattomia kelkkailijoita.

Suomenselän Moottorikelkkailijoiden reitit löytyvät tarkasti netistä. Näillä reiteillä on maanomistajien kanssa tehty sopimukset niin, että niillä on lupa ajaa.

Yhdistyksen puheenjohtaja Tero Virtala Lehtimäeltä kertoo, että nämä ikävät ilmiöt harrastuksessa alkavat näkyä aina lumen määrän lisääntyessä. – Osa ajelee siellä, missä ei kelkan jälkiä saisi olla. Ajetaan pelloilla, hakkuuaukoissa, tien pientareilla ja pitkin keskustojen ojia.

Esimerkkinä Virtala mainitsee Lehtimäki – Alajärvi välin, jota on ajettu pitkin ojia useammalla kelkalla. Tämä on hämmästyttävää, sillä Suomenselän Moottorikelkkailijoilla menee kaksi virallista kelkkauraa Lehtimäen ja Alajärven välillä, toinen Lehtimäen keskustasta suoraan Alajärvelle ja toinen Länsikylän kautta.

Lisäksi kelkoilla on ajeltu mm. hakkuuaukeilla, joihin on monesti istutettu taimia vaikka niiden latvat ei lumen päällä näkyisikään. – Suomessa on Lappia lukuun ottamatta lähinnä kolmea erilaista aukeaa: järvi, pelto tai taimikko.

Kun tällaisella taimikolla vedetään moottorikelkalla sopivasti, voi sopu maanomistajan kanssa olla mennyttä. Ja kun sopu maanomistajan kanssa menee, hän voi nopeastikin kieltää kaiken moottorikelkkailun maillaan ja tästä seuraa pahimmassa tapauksessa se, että koko pitkä kelkkaura on sen jälkeen poikki.

Lehtimäellä on tuore esimerkki se, että suosittu ura Valkealammelta Ähtäriin on poikki maanomistajan vaatimuksesta. kelkkailijoiden on toisteiseksi kierrettävä Lehtimäen keskustan kautta, kunnes korvaava linjaus löydetään.

– Jos uusi ura löydetään, niin edessä on lupien hankinta, uran raivaus ja merkintätyö. Tätä urakkaa eivät pelisääntöjen rikkojat auta vähääkään, harmittelee Virtala. Kaikki jäsenet kärsivät siitä, kun muutama prosentti kelkkailijoista rikkoo yhteisiä pelisääntöjä.

Suomenselän Moottorikelkkailijoissa on tällä hetkellä noin 280 jäsentä ja talven jatkuessa lisää tulee koko ajan. 40 euron jäsenmaksulla saa virallisilla urilla ajaa niin paljon kuin haluaa. Kerhon urilla voi siis ajaa liittymällä jäseneksi tai ostamalla ura-/päiväluvan myyntipaikoista. Samoilla luvilla voi ajaa myös Kouheron Kelkkailijoiden Urilla.

– Kerho tekee tarvittaessa myös tutkintapyynnön poliisille laittomasta kelkkailusta, toivottavasti asiaan syyllistyneet suhtautuvat tähän asian edellyttämällä vakavuudella.

Vastaava ongelma reitistöjen kanssa on monella muullakin moottorikelkkaseuralla. Monet hyvät urat joita pidetään kesäisin reittiä raivaamalla ja talvisin mm. rinnekoneella tampaten, menevät poikki yksittäisten kelkkailijoiden takia.

Suomenselän Moottorikelkkailijoiden alueella olosuhteet kelkkailuun ovat useimpina talvina hyvät, etenkin Lehtimäellä. Valkealampi onkin suosittu lähtöpaikka muualta tuleville kelkkailijoille. Viime talvena alueella piti järjestää myös moottorikelkkailun SM-osakilpailu, mikä jäi lumiolosuhteiden vuoksi.

Jos korona helpottaa, niin jatkoon on mahdollisesti luvassa jälleen enemmän tapahtumia ja kisoja!

Laki määrittelee tarkoin

Moottorikelkalla ajaminen vaatii lain mukaan maanomistajan tai -haltijan luvan. Kerho on maanhaltija tehtyään sopimuksen maanomistajan kanssa maapohjan käytöstä kelkkaurana. Luvan kerholta voi lunastaa liittymällä kerhon jäseneksi tai ostamalla uraluvat.

Moottorikelkalla ei saa ajaa tiellä, tiealueella, jalkakäytävällä, suojatiellä, pyörätiellä, eikä tien pientareella. Tiealueeksi katsotaan tien pientareet ja tiealue rajoittuu vielä kahden metrin etäisyydelle tien vierellä olevan ojan tai luiskan ulkosyrjästä.

Tiellä ajamisen kielto siis ulottuu kauemmaksi, kuin tien aurattu osuus. Se käsittää yksinkertaistettuna tieuran lisäksi tien auratun penkan, ojan ja tien luiskan.

Moottorikelkalla saa ylittää tien, jos moottorikelkkaura jatkuu tien toisella puolella. Tietä saa moottorikelkalla käyttää silloin, jos moottorikelkan kuljettaminen tiealueen ulkopuolella on maaston vaikeakulkuisuuden vuoksi mahdotonta. Tyypillinen tilanne on esimerkiksi paikka, jossa käytetään siltaa sulan joen ylittämiseen. Tällöinkin on ensisijaisesti käytettävä tien auraamatonta osaa.

Tankkauspisteelle on luvallista ajaa, mikäli tankkauspiste sijaitsee uran välittömässä läheisyydessä.

Tuula Jokiaho