Kuvanveistäjä Antti Maasalo kuvattuna Kotkassa sijaitsevan, Alkulähteellä-teoksen sisällä valmistelutöissä. Vesi-tuuli-valoteos on valmistunut vuonna 2013. Kuva Antti Maasalo

Antti Maasalolle kulttuuripalkinto

Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahaston tämänvuotinen kulttuuripalkinto myönnetään kuvanveistäjä Antti Maasalolle arvoitusten ja oivallusten taiteesta, valon ja leikin veistoksista. Lehtimäkeläinen Maasalo on tehnyt pitkän ja ansiokkaan uran kuvanveistäjänä.

Pitkän uran kuvanveistäjänä tehnyt lehtimäkeläinen Antti Maasalo on saanut Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahaston tämänvuotisen kulttuuripalkinnon.

Hänet tunnetaan erityisesti omaperäisistä kineettisistä veistoksista, joille on tunnusomaista ilo, leikkisyys ja yhteys luontoon.

Tekniikkaa taiteelliseen ilmaisuun yhdistävän Antti Maasalon teokset kestävät Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahaston palkintoperusteiden mukaan kulutusta ja lukemattomia katselukertoja – lasten leikkiveistokset jopa kiipeilyä, kieppumista ja pomppimista.

Maasalon vahvuudeksi nostetaan hänen kykynsä luoda yhteys ympäröivään luontoon. Pitkän uran tehnyttä kuvanveistäjää hänen saamansa tunnustus miellyttää.

– Otan kiitollisena ja nöyrällä mielellä tunnustuksen vastaan. Arvostan sitä suuresti, sillä Kulttuurirahaston palkinto tulee asiantuntijuudella ja pitää minua suuressa arvossa.

Neljä ulottuvuutta

Antti Maasalo kertoo ajautuneensa hiljalleen kuvanveistäjäksi. Taidetta hän kertoo harrastaneensa nuoresta pitäen.

– Aluksi maalasin ihan tavallisesti vesiväreillä ja vahaväreillä ja piirsin paljon. Maalaaminen edistyi eteenpäin sillä tavalla, että vähin erin siirryin enemmän reliefinomaiseen maalaukseen ja palettiveitsen käyttöön ja sitten sitä myötä kolmiulotteisuus lisääntyi.

– Huomasin, että kolmiulotteinen työskentely ja kuvanveistomainen työskentely on minulle luontaista. Siihen siirryin vähin erin jo vuosien 1969 ja -70 paikkeilla.

On aika -niminen teos oli esillä Sculptor Helsinki -näyttelyssä viime vuonna. Kuva: Antti Maasalo

Kuvanveistossa Maasaloa viehättää kolmiulotteisen työskentelyn haasteet. Taitelijan täytyy osata hallita pituus, leveys ja korkeus.

– Nykyaikana on tullut mukaan myös neljäs ulottuvuus eli aika: jos teoksessa on mukana liike, siihen tulee mukana aika, minkä se liike vaatii. Mukaan on tullut myös videotaide ja lasertaide, joissa aika merkitsee nimenomaan yhtenä ulottuvuutena tärkeää asiaa.

Teostensa aiheet Maasalolle tulee – kuten kaikilla taitelijoilla – elinympäristöstä ja luonnosta. Hänen teemojaan ovat uusiutuvat luonnonvoimat eli aurinko, tuuli ja vesi.

– Sitä kautta teoksissani nämä luonnonvoimat vaikuttavat. Teen sekä ulko- että puistoveistoksia, joissa nimenomaan tuuli pyörittää, aurinko valaisee ja aurinko vaikuttaa siihen teokseen – ja myös vesi on mukana näissä asioissa.

Työ jatkuu

Tämänhetkiseksi suosikkimateriaalikseen Antti Maasalo nostaa ruostumattoman ja haponkestävän teräksen.

– Tykkään työstää myös muitakin materiaaleja, esimerkiksi polykarbonaattia. Käytän myös puuta – tai mikä vain käsissä taipuu.

Muiden muassa Valtion taidepalkinnolla vuonna 1974, Lastenkulttuurin valtionpalkinnolla vuonna 1982 ja Vaasan läänin taidepalkinnolla vuonna 1991 muistettu Antti Maasalo on tehnyt paljon myös pieniä puistoveistoksia yksityishenkilöille.

– Valoteokset ja tuuliteokset sopivat hyvin puutarhoihin.

Palkitun kuvanveistäjän teoksia löytyy myös yksityiskokoelmista ja museoiden kokoelmista – esimerkiksi Pohjanmaan museosta, Väinö Aaltosen museosta Tampereelta ja Nelimarkka-museosta Alajärveltä.

Maasalo kertoo, että hänellä on työstövaiheessa yksi uusi julkinen teos. Tällä hetkellä hänen töihinsä ollaan tekemässä vuosittaisia huoltoja. Hänen julkisten töidensä lopullisia sijoituksia on tehty esimerkiksi Keravalla ja Aviapoliksessa Vantaalla.

– Keravalla Aune Laaksosen kokoelmat, joissa minun teoksiani on, on siirretty aikanaan Tuusulaan ja nyt ne siirretään lopullisesti sijoitettuna takaisin Keravalle, missä ne ovat alun perin olleetkin. Tällaiset työllistävät minua tällä hetkellä.

Lehtimäkeläissyntyinen Antti Maasalo on työskennellyt peruskoulunopettajana ja erikoistunut kuvaamataidonopettajaksi. Hän on myös opiskellut kansalais- ja työväenopistojen kuvaamataidonopettajaksi.

– Olin Kyrönmaan opiston päätoimisena kuvaamataidonopettajana vuodesta 1972 lähtien. Sieltä siirryin Lehtimäelle 1977. Ensin opetin yläasteella ja sitten ala-asteella. Jäin pois opettajan työstä vuonna 1989.

Maasalon perustama Veistospuisto avattiin Lehtimäelle viime syyskuussa.

Virpi Poikelin