Perholaissyntyinen Janne Koivukoski teki lapsuuden unelmistaan totta väiteltyään tohtoriksi ja saatuaan pienen osasen Nobel-palkinnosta!

Perholaissyntyinen Janne Koivukoski teki lapsuuden unelmistaan totta

Jo keskikouluikäisenä Perhossa 1958 syntynyt Janne Koivukoski unelmoi väittelevänsä tohtoriksi ja saavansa Nobel-palkinnon. Molemmista unelmista on tullut totta: huhtikuun lopussa hän väitteli Itä-Suomen yliopistossa Tshernobylin onnettomuudesta säteilyvalvontajärjestelmän kehittämisen lähtökohtana.

Toinenkin unelma on tavallaan toteutunut, sillä 2013 myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW:lle, jonka nimeämä laboratorio VERIFIN sijaitsee Suomessa.

– Olen toiminut VERIFINin johtokunnassa, joten olen omalta osaltani ansainnut kollektiivisesti pienen osan Nobel-palkinnosta, sisäministeriön pelastusneuvos Janne Koivukoski sanoo.

Luonnontieteet tulivat läheisiksi Janne Koivukoskelle jo poikavuosista.

– Sähkömiehenä isäni Alpo Koivukoski korjaili radioita ja televisioita. Minäkin pääsin kurkkaamaan niiden sisälle. Ne näyttivät tosi monimutkaisilta, mutta kirjoista löysin yksinkertaisen kideradion ohjeen. Vähän yli 10-vuotiaana rakensin sellaisen ja sain sen melkein toimimaan, Koivukoski naureskelee.

Fysiikasta tuli pojan lempiaine jo keskikoulussa. Tieteelliselle alalle häntä ohjasi lukioaikana Vetelissä lukion opettaja Taisto Pesola.

– Meidän luokalta lähti kolme opiskelemaan fysiikkaa, Veikko Taivassalo Jyväskylän yliopistoon ja minä ja jo edesmennyt Seppo Klemola Helsingin yliopistoon.

Vaimo Inkoosta

Kesällä 1978 Janne Koivukoski oli paanuttamassa Olli Mäen työntekijänä Inkoon kirkon kattoa. Samalla hän tutustui tulevaan vaimoonsa Gun Sandbergiin.

Seuravana kesänä katon tervauksen Janne tapasi uudelleen tulevan vaimonsa. Samalla löytyi kesätyöpaikka Fiskarsin Inkoon muovitehtaalta, jossa pesti juuri käynnistetyllä tehtaalla kestikin opintojen ohessa yli kolme vuotta.

Kun tehdas myytiin 1983 ruotsalaiselle yhtiölle, Jannelle tuli eteen uuden työpaikan etsiminen. Onneksi Inkoon lähelle Lohjalla sijaitsevaan Väestösuojelukouluun etsittiin säteilysuojeluun kaksikielistä opettajaa.

– Koulu oli tuttu, sillä väestönsuojelu-palopäällikkö isäni oli käynyt sitä. Hain paikkaa ja sain sen sekä työsuhdeasunnon. Menimme naimisiin ja Karjaalla töissä ollut kampaajavaimoni pystyi jatkamaan töitään Lohjalta käsin. Vanhempi poikani Jani syntyi 1984 Lohjalla ja nuorempi Jesse 1993 Helsingissä.

Kovin pitkäksi aikaa Koivukoski ei Lohjalle jäänyt, sillä Pentti Partanen kysyi Saudi Arabiaan lähtiessään Jannea sisäministeriöön kehittämään säteilyvalvonnan tietojärjestelmää vs suunnittelijana.

– Sillä tiellä olen edelleen, Koivukoski sanoo.

Tshernobyl muutti kaiken

Tuolloin elettiin vuotta 1985. Seuraavan vuoden huhtikuussa tapahtuikin Tshernobylin ydinonnettomuus, joka muutti Koivukosken työuran pysyvästi.

– Kuukautta aikaisemmin olin sisäministeriön edustajana ollut keskustelemassa mahdollisesti alkavan virkamieslakon rajauksista. Esitin, että Suomessa voisi lakon aikana tapahtua Ilmatieteen laitoksen toimenpiteitä vaativia myrskyjä, kemikaali- tai vaikkapa ydinvoimalaonnettomuus, joiden takia lakon ulkopuolelle olisi jätettävä riittävästi henkilökuntaa. Ydinonnettomuus -huomautukselleni naureskeltiin kokouksessa.

Seuraavana vuonna Koivukoski nimitettiin sisäministeriöön ylitarkastajaksi, ainoaan sinä vuonna ministeriöön perustettuun uuteen virkaan. Tuossa vaiheessa Koivukoski oli jo aloittanut väitöskirjatyön, jonka valmistuminen siirtyi vuosikymmenien päähän, aina koronavuoteen saakka.

Kansainvälistä alusta asti

Janne Koivukosken ura sisäministeriössä on ollut kansainvälistä alusta asti. Työpaikallaan hän on johtanut kansainvälisesti merkittävien hankkeiden kehitystyötä.

Niiden tuloksena on syntynyt koko maan kattava automaattinen säteilyvalvontaverkko, kaikkien viranomaisten integroitu hätäkeskusjärjestelmä sekä turvallisuusviranomaisten viranomaisradioverkko VIRVE. Kaikki nämä ovat olleet kansainvälisiä pioneerihankkeita ja esimerkkejä muulle maailmalle.

– Osallistuimme mm arabimaiden väestönsuojelujärjestelmien ja väestönsuojien myyntihankkeisiin sekä annoimme väestönsuojelukoulutusta. Niissä yhteyksissä tapasin kerran sattumalta Idi Amininkin.

– Olin ostamassa Jeddassa vaimolleni kaulaketjua paikallisesta kultasepänliikkeestä, kun koko liike tyhjennettiin yhtäkkiä. Hetkeä myöhemmin näin, että liikkeessä palveltiin diktaattoria. Minä ulkomaalaisena kieltä ymmärtämättömänä olin jäänyt paikalle ainoana asiakkaana hänen kanssaan.

– Ollessani Ruotsissa virkamiesvaihdossa asuin Rosesbergin linnassa samassa huoneessa kuin missä Persian shaahi Reza Pahlavi oli yöpynyt Ruotsissa vieraillessaan.

Työnsä takia Janne Koivukoskella on ollut hyvät suhteet itänaapurimme kollegoihin.

– Entisen hätätilaministerin, nykyisen puolustusministeri Serge Shoigun tunnen henkilökohtaisesti. Yhteistyötä olen tehnyt myös YK:n, NATOn ja Yhdysvaltain viranomaisten kanssa, Koivukoski sanoo.

Perhon lippu korkealla

Sisäministeriössä Janne Koivukoski on pitänyt Perhon lippua korkealla.

– Kaikki tietävät taatusti, mistä olen kotoisin. Työkaverit ovat merkinneet johtokeskuksemme seinäkarttoihin Perhon sijainnin. Se on herättänyt kummastusta ja hilpeyttäkin johtokeskuksen vieraissa.

Yhteydet Järviseutuunkin ovat tiiviit, sillä Jannen äiti Laine, s. Metsälä, Kauhavan juhannusneito 1950-luvulla, on kotoisin Vimpelin Hallapurolta.

– Nuorena kävin ahkerasti tansseissa Halkosaaressa, Paalijärvellä ja Itäkylässäkin, mutta ennen kaikkea olen Perho-fani. Minua harmittaa, ettei Perho ole menestynyt pesäpallossa niin hyvin kuin naapurikunnat Alajärvi, Halsua ja Vimpeli, Janne Koivukoski sanoo.

Marjatta Hietaniemi