Asko Ranta-aho kirjoitti kirjan isästään, vakkamestari Jalo Ranta-ahosta.

Vakkamestari Jalo Ranta-ahon tarina nivoo yhteen Paalijärven kylän menneisyyttä

Alajärveläinen Asko Ranta-aho oli jo pikkupoikana Paalijärvellä kiinnostunut isänsä Jalon ja kylänmiesten jutusteluista. Monet tarinat painuivat mieleen ja muistot noilta ajoilta, ja sen aikakauden ihmisten kertomuksista, ovat kulkeneet mukana näihin päiviin.

Nyt muistot ovat saaneet muodon kirjassa, joka kertoo Askon isän, vakkamestari Jalo Ranta-ahon tarinan. 1918 syntyneen ja 1984 pois nukkuneen Jalo-isän elämäntarina onkin hyvin poikkeuksellinen omassa aikakaudessaan.

Kirja ei kuitenkaan ole vain kertomus monialayrittäjä Jalo Ranta-ahosta, vaan se nivoo samalla tarinoiden kautta yhteen elämänmenoa Paalijärvellä 50-luvulta aina 80-luvulle saakka ja nostaa esiin monia muitakin merkittäviä persoonia kylänraitin varrelta.

Jalo Ranta-aho jäi 5-vuotiaana äitinsä ja kahden veljensä kanssa kotitilalle isän lähtiessä Kanadaan ja jäädessä sille tielleen. Kymmenvuotiaana hän pääsi sahalle taapeloimaan lankkuja ja 16 -vuotiaana Paanajärvelle, joka nykyisin on Venäjän puolella, autokuskiksi.

Kuskiksi hän pääsi Leivon Sahan omistajan ottaessa hänet huomaansa ja hommattuaan Jalolle kuorma-autokortin. Poika ajoikin sahatavaraa Kuusamoon ja Ouluun saakka, kunnes oli aika lähteä armeijaan.

Se reissu kesti viisi vuotta, mm. Kannaksella eturintamassa. Hän oli kovissa paikoissa haavoittuen kahdesti. Yksi kranaatin sirpale jäi päähänkin.

Sodan jälkeen Jalo asettui Paalijärvelle ja meni suutarin oppiin. Hänestä tuli taitava ja jatsarienkin teko luonnistui. Suutarin toimessa hän tapasi myös sotaleskeksi kolmen lapsen kanssa jääneen, tulevan vaimonsa. Yhteisiä lapsia syntyi neljä, joista Asko on vanhin.

Suita oli siis ruokittavana ja Jalo oli toiminnan mies, valmis tarttumaan uuteen ja jättämään vanhan taakseen huomatessaan, että vanha työ ei enää ollut se tuottoisin. Kun rakentaminen kävi kiivaaksi, hän hankki betoniraudoittajan ammatin kirjekurssin kautta ja rakennustöitä riittikin sitten pitkään. Hän alkoi toimia myös urakoitsijana ja rakensi muun muassa Soinin pappilan.

Aikanaan kananmunien kysyntä oli kovaa ja koska asuttavana oli pieni maatila, päätettiin sinne laittaa kanala. Ja kun kanaloita nousi tuhkatiheään, muutettiin jälleen tuotantosuuntaa ja perustettiin poikaskanala.

Kun tuokin homma huononi, oli aika tarttua taas uuteen työhön. Silloin syntyi idea pienteollisuudesta ja alettiin tekemään vakkoja. Vakkoja tehtiin kymmeniä tuhansia kappaleita sarjatuotantona. Työvoimaakin tarvittiin ja pääasialliset ostajat olivat Hankkija, Kesko, Tuko ja Tapio. Vakkamestarina Jalo jäi aikanaan eläkepäiville, mutta ehti olla osakkaana myös kettutarhassa.

Tarinoita riittää

Asko Ranta-aho kertoo, että vanhimpana lapsena hän kulki poikasena paljon isän kanssa Paalijärvellä.

Tuohon aikaan kyläiltiin naapureissa ja tarinaa sekä juttua piisasi. Asko on taltioinut niitä jo nuoresta pitäen ja nyt kirjaa varten hän on herätellyt tarinoita henkiin, kysellyt asianomaisten lapsilta miten he muistavat asiat.

Ranta-aho on tätä ennen ollut käsikirjoittamassa elokuvaa ja jo siinä hän käytti tuon aikaisia tunnelmia hyödykseen. Hän on aina itse lukenut paljon ja siksi kirjoittaminenkin on mieluisaa puuhaa. Lopullinen sysäys kirjalle tuli kuitenkin kotiseutuneuvos Jorma Joensuun kannustuksesta, jonka isän Oskarin kanssa Jalolla oli aikanaan kovat väännöt Paalijärvellä.

Kirjan julkistamistilaisuus pidetään keskiviikkona 7.7. kello 18 alkaen Paalijärven lavalla. Kirjaa esittelevät Asko Ranta-aho ja runomies Reijo Vähälä, joka kertoo myös käynnistä EM-kisoissa vuonna 1969 ja lausuu kotikylän runoja. Musiikkia esittää Jaana Hautakangas.

Tämän Paalijärven, ja samalla myös palan koko Alajärven historiaa, tallentavan kirjan voi ostaa illasta 25 euron hinnalla.