Riku Mattinen harrastaa driftingiä – lajin vaikeus sai kiinnostuksen syttymään

863
Olli Piilikangas (vas.) ja Riku Mattinen viettävät suuren osan vapaa-ajastaan driftingauton parissa. He ovat tyytyväisiä viime kauden saavutukseen.
Mainos[adrotate banner="3"]

Alajärven Uusikylässä asuva Riku Mattinen on harrastanut driftingiä nyt kolmisen vuotta. Kiinnostus lajiin syntyi kuitenkin jo aiemmin.

– Aloin seurata YouTubessa muutamia driftingkuskeja ja laji alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Jotain kokemuksia lajista minulla oli tehokkaampien tieautojen myötä, mutta lajin vaikeus viehätti siihen tutustuttuani, Mattinen kertoo.

MAINOS

Lajin vaikeudella hän viittaa auton hallittavuuteen kovassa vauhdissa kuivalla asfaltilla. Huippunopeus kipuaa radasta riippuen 100-160 kilometriin tunnissa.

Mattinen ajamassa Kuopiossa Sladimasters -22 ensimmäisessä kilpailussa. Driftingauton etupyörät voivat kääntyä jopa 70 astetta.

– Driftingissä on ennalta määritelty suoritusalue, joka ajetaan auton ollessa koko ajan sivuluisussa. Ja ettei ajaminen mene liian helpoksi, on rataan merkitty klippiboksialueita, joihin pitää osua joko auton etu- tai takarenkailla riippuen onko klippi radan sisä- vai ulkoreunassa.

– Suoritus alkaa entry-viivalta, jota ennen on lähtökiihdytys ja päättyy hallitusti maaliviivan jälkeen. Suorituksen aikana ajetaan 3-6 mutkaa ja ajon arvostelee kolme tuomaria. Pisteytyksessä huomioidaan nopeutta, ajolinjaa, luistokulmaa, kulman muutoksia sekä yleistä näyttävyyttä.

– Suoritusalue on pituudeltaan noin 400-1000 metriä ja esimerkiksi suoritusalueella auton suoristumisesta tai auton pyörähtämisestä saa hylätyn suorituksen.

Onnistunut kausi

Mattinen ajaa itse viritetyllä, noin 560 hevosvoimaisella MB C W203 sedanilla, auton valintaan vaikutti valmiiksi järkevä etupääratkaisu sekä kaverilta saatu ilmainen aihio.

– Auto rakennettiin kisakuntoon talvessa ja sen jälkeen sitä on muutettu tarvittaessa. Driftingautoja voi ostaa myös käytettyinä netistä, mutta niiden hinnat saattavat nousta korkealle, kilpatasosta riippuen. Hyvän autosta tekee ajettavuus sekä mahdollisimman laaja moottorin käyttöalue.

– Ajamaan pääsee esimerkiksi Lapualla, Kemorassa, Honkajoella sekä Tampereella. Tässä alueella oman elämänsä driftingkuskeja on varmasti satoja, mutta varsinaisia kuivan asfaltin kuskeja arviolta kymmenkunta.

– Kilpailukausi alkaa huhti-toukokuussa ja kestää aina lokakuulle saakka.

Viime kaudella Mattinen ajoi Sladi Masters -sarjassa, joka sisälsi kolme osakilpailua, sarja valittiin hieman helpotettujen sääntöjen vuoksi. Sarjassa saa käyttää vetävänä renkaana ainoastaan normaalia tieliikennerengasta, jonka maksimileveys on 225, tämä mahdollistaa jopa auton vakiovoimansiirrolla ajamisen.

Jokaisessa kilpailussa palkittiin kolme parasta ja pisteitä kerättiin lajittelun, kaavion sekä sijoitusten perusteella. Kauden jälkeen palkittiin paras kuljettaja ja tiimi.

– Kausi meni paremmin kuin odotimme, toisen kilpailun sijoitus oli viides. Kauden jälkeen sijoitus oli 10, kun sarjaan oli ilmoittautunut 68 kuljettajaa. Ensi kaudelle tavoitteena on parantaa tätä sijoitusta.

Suomessa drifting -sarjoina ovat myös samalla 225 rengassäännöllä oleva pro2 -luokka ja SM -luokka, joka ajetaan pro2 -luokan kanssa samoina viikonloppuina ja jossa renkaana toimii esimerkiksi 265 leveä ja pitävämpi semilicksi.

Lisäksi uutena sarjana Suomeen tulee FDS (Finnish Drift Series), joka on SM -luokan tasoinen. Ensi kesänä Suomeen tulee myös ensimmäistä kertaa Euroopan mestaruus (DMEC) osakilpailu 7.-8. heinäkuuta. Paikkaa ei ole vielä julkaistu.

Suoritus pisteytetään

Aivan ilmaista lystiä drifting ei ole. Mattinen kertoo viime kaudella sarjamaksujen olleen 400 euroa vuodessa ja lisäksi kului melkoinen määrä renkaita ja polttoainetta.

– Uusia renkaita meni viime kaudella 54 kappaletta, bensaa noin 600 litraa ja dieseliä noin 550 litraa. Tähän sisältyivät kilpailujen lisäksi treenit, säätöpenkitykset ja muut. Viime kaudella sponsoreita oli 12 kappaletta ja samaa toivomme tulevalle kaudelle.

– Tällä hetkellä tukemaan ovat lähteneet Japo, Caiwin, Hautalahden metallityö, Tulostekniikka, Alajärven Rengashuolto, Lehtimäen Pelti, Karspaint, Taksi Lehtiö, Rinteen Putki sekä Mertaniemi.

Mattinen ajaa KuolemaGarage -tiimissä, johon hänen lisäkseen kuuluu muutama henkilö huoltopuolelle. KuolemaGaragen harrastelua niin radalla kuin tallissa pääsee seuraamaan esimerkiksi YouTubessa, Instagramissa sekä Facebookissa.

Somevastaavana ja lähimpänä apukätenä toimiva Olli Piilikangas kertoo tyypillisen kisaviikonlopun alkavan kisapaikalla auton katsastamisella, ennen kilpailua on myös mahdollisuus harjoitella yksin ja pariajona.

– Kilpailussa ajetaan ensin lajittelut yksinajona. Tuomaristo pisteyttää suorituksen ja maksimi pistemäärä on 100 pistettä. Kilpailusta riippuen jatkoon pääsee 16-32 kuljettajaa. Tämän jälkeen ajetaan kaavio pariajona.

– Kaaviossa molemmat kuljettajat ajavat vuorotellen toisen edellä. Edellä menevän tarkoituksena on ajaa sadan pisteen suoritus ja perässä ajavan kopioida suoritusta mahdollisimman tarkasti ja mahdollisimman läheltä.

– Suorituksen jälkeen tuomaristo päättää, kumman suoritus oli parempi, Piilikangas kertoo.

Miehet kertovat lajissa mukavinta olevan ajamisen haastavuuden ja adrenaliinin lisäksi onnistuminen ja jatkoon pääseminen. Haastetta tuovat taas tilanteet, joissa ulosajon jälkeen täytyy autoa korjata kiireessä.

Myös katsojille laji tarjoaa erinomaista viihdettä.

– Drift Madness -harrastepäiville voi tulla ajamaan ihan vakioautollakin, kunhan autosta löytyy turvavyöt, sammutin ja vakuutus ja kuskilta 18 vuoden ikä ja kypärä, ihan mopokypäräkin käy.

– Tapahtumassa on ajamassa 50-120 autoa, joten seurattavaa on todella paljon, niin radalla kuin varikollakin. Monet kuljettajat myös kyyditsevät ihmisiä, joten kyytiinkin saattaa päästä, Mattinen ja Piilikangas sanovat.

MAINOS
Priimatassi alusasujen pop-up-myynti Kyyjärven Paletissa