Kirkkoherra Ari Aurasen lähtöjuhla viime sunnuntain messun jälkeen kokosi seurakuntatalolle toistasataapäisen seurakuntalaisten ja eri sidosryhmien edustajan joukon.
Lämminhenkinen lähtöjuhla peilasi Aurasen persoonaa, sillä lähtöhetken haikeuden ja Aurasen tekemän työn kiitollisuuden keskellä oli tilaa myös huumorille, hymylle ja naurullekin.
Lähtöjuhlaan osallistui alun toistasataa ihmistä. Mukana oli seurakuntalaisia, seurakunnan työntekijöitä ja luottamushenkilöitä sekä esimerkiksi herätysliikkeiden edustajia niin Alajärveltä, Lehtimäeltä, Lappajärveltä kuin Vimpelistäkin. Aurasta muistettiin lauluin, kukin, kirjoin ja esimerkiksi maisemataululla.
Merkitykselliset puut
Viimeisestä kertaa messussa Gabrielin kirkon saarnatuoliin Alajärven seurakunnan kirkkoherrana noussut Auranen puhui saarnassaan myös omista kokemuksistaan. Auranen luki Matteuksen evankeliumin 12. luvun jakeet 33–37.
Hyvän ja pahan tiedon puu oli Jumalan asettama ja Jumalan antama hyvin yksinkertainen käsky: älä syö tästä puusta. Edenissä oli myös toinen puu eli Elämän puu. Kirkkoherra kertoi saarnassaan kahdesta hänelle merkityksellisestä puusta. Toinen on kuusi, joka aikaisemmin sijaitsi kirkon oven lähellä.
Kuusen arveltiin olevan itsenäisyyden kuusi, mutta kun Auranen laski kaadetun puun vuosirenkaat, kävikin ilmi kuusen saaneen alkunsa talvisodan aikana. Toinen huomion kiinnittänyt puu sijaitsee Aurasen kävelylenkin varrella Pynttärissä.
– Sukupolvet ovat vaihtuneet, mutta mänty jatkaa elämäänsä.
Kristityille merkityksellinen puu on ollut etenkin se puu, jonka kaataja ei voinut tietää, millaisen kunnian puun saa.
– Ristin puu sai kannatella Jumalan poikaa. Tätä tehtävää ei anneta enää kenellekään.
Lopputentissä
Kimmo Niskalan juontamassa lähtöjuhlassa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus limittäytyivät Ari Aurasta, hänen puolisoaan Heliä ja juhlaväkeä yhdistäväksi kokonaisuudeksi – Niskalan mukaan PPMMM-metodilla: pieniä puheita, musiikkia, muisteloja, muistamisia. Yhdessä veisattiin kahden maan kansalaisesta kertova virsi 924. Myös Raavaat miehet -kuoro esiintyi ja antoi läksiäislahjaksi aurinkokellon.
Niskala oli tehnyt kyselytutkimusta siitä, millainen Ari Auranen on. Listasta tuli pitkä. Vastaajien mukaan hän on muiden muassa oppinut, tiedonjanoinen, tasapuolinen, lojaali, selkeäsanainen, toisia huomioiva, hengellinen johtaja ja erittäin huumorintajuinen.
Seinäjoen kirkkoherranviran hakuprosessissa Ari Auranen joutui monenlaisiin testeihin ja haastatteluihin. Lähtöjuhlassa Auranen istutettiin juhlaväen eteen lopputenttiin, jossa oli ideana valita kahdesta annetusta vaihtoehdosta parempi tai itselle sopivampi.
Joitakin vastauksia hän pääsi myös perustelemaan. Murukahvi peittoaa suodatinkahvin ja romaani on hänelle nykyisin tietokirjaa mieluisampi vaihtoehto. Lapuan hiippakunnan piispa Matti Salomäen terveisinä oli valinta Volvon ja Mersun välillä.
– Volvo ilman muuta! Tiedän, että piispakin on juuri vaihtanut autoa ja hänellä on Volvo, valotti Auranen.
Mielenkiintoinen oli myös valintatehtävä saarnan ja liturgian välillä.
– Minun täytyy sanoa, että saarna on se, joka innostaa ja sytyttää. Minulle saarnaan valmistautuminen on aina merkinnyt omaa mahdollisuutta harjoittaa syväsukellusta Raamattuun, miettiä Raamatun tekstiä ja antaa sille hetkinen aikaa.
Virpi Poikelin
