Alajärven seurakunnassa ensin kappalaisena ja sittemmin kirkkoherrana työskennellyt Ari Auranen suuntaa uusiin maisemiin ja haasteisiin. Neljän hakijan joukosta Seinäjoen seurakunnan kirkkoherraksi valittu Auranen aloitti uudessa tehtävässään syyskuun alussa. Aurasen lähtösaarna kuultiin Gabrielin kirkossa ja lähtöjuhla vietettiin seurakuntatalolla.
Papin tehtävä on ollut vaasalaislähtöiselle Ari Auraselle kutsumus. Nuoruudessa hänellä oli työuraan liittyvä toinenkin kiinnostuksen kohde, joka liittyi vahvasti elektroniikkaan. Hän kertoo harrastaneensa elektroniikan rakentelua ja toimineensa radioamatöörikerhossa.
– Rippikoulun jälkeisessä elämänvaiheessa ajatukset ja kiinnostukset kohdentuivat enemmän kirkolliseen toimintaan ja sillä oli sitä imua, joka vei mennessään niin, että tällä tiellä ollaan.
Aktiivisia seurakuntalaisia
Pappisopintojen jälkeen Aurasen ensimmäinen työpaikka oli Vimpelissä, jossa hän aloitti vuonna 1991. Hän siirtyi Alajärven seurakuntaan kappalaiseksi vuonna 2002 ja reilut seitsemän viime vuotta hän toimi kirkkoherrana. Hän on iloinnut seurakuntalaisten vahvasta aktiivisuudesta ja pyrkimyksestä olla mukana toteuttamassa paikallisseurakunnan perustehtävää.
– Kokonaisuutena ajattelen, että Alajärven seurakunnan vireä toiminta ja kiinnittyminen uskon sisällön tärkeisiin kysymyksiin ovat ilman muuta jättäneet minuun positiivisen jäljen. Erityisen ilolla ajattelen sitä lukuisaa seurakuntalaisten joukkoa, joka on kanavoitunut erilaisiin palvelutehtäviin – esimerkiksi musiikkiin ja käytännön tehtäviin.
Työskentely luottamushenkilöiden kanssa on ollut Ari Aurasen mielestä luontevaa, hyvää ja sujuvaa.
– Päätöksentekokulttuuri on ollut yhteen hiileen puhaltavaa.
Vuodenvaihteessa Järviseudulla toteutettiin seurakuntaliitos, jossa Lappajärvi ja Vimpeli liittyivät Alajärven seurakuntaan. Auranen kokee, että on olemassa yhteinen tahtotila rakentaa hyvä ja toimiva yksi seurakuntakokonaisuus.
– Näyttöä yhteistyöstä on vuodenvaihteesta alkaen, mikä on jokseenkin lyhyt aika. On ajateltu niin, että ensimmäinen yhteistyövuosi on sellainen, jossa pyritään tunnistamaan ja löytämään kehitettäviä ja korjattavia asioita. Loppuanalyysin ja yhteenvedon aika on vuoden lopulla johtavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kanssa.
Aurasen mukaan on päivänselvää, että korjattavia asioita on. Pyrkimyksenä onkin löytää ja tunnnistaa korjattavat asiat, jotta seurakunnassa päästäisiin sujuvasti jatkamaan yhteistä tietä. Yksi laaja kysymys koskee uuden seurakunnan yhteisen identiteetin muodostamista uudelle maantieteelliselle seurakunta-alueelle.
Haasteita ja sidosryhmätyötä
Alajärven seurakunnalla on hyvät valmiudet vastata niihin kirkollisiin tehtäviin, joita varten seurakunta on olemassa. Käytännön toimintakulttuurin ylläpito jatkuu hyvänä.
– Ajattelisin isompina kysymyksinä, että se edellyttää seurakunnan johdolta tietoista pyrkimystä tukea seurakuntalaisten osallistumisen ja osallistamisen kulttuuria. Koen, että uuden kirkkoherran pitää tukea tätä asiaa.
Seurakunnalla – myös Alajärvellä – on oma verkostoitu maailmansa omine sidosryhmineen, joiden kanssa tehdään yhteistyötä. Yhteistoiminta esimerkiksi Alajärven kaupungin kanssa on Aurasen mielestä erityisen merkittävää myös jatkon kannalta. Uuden Alajärven seurakunnan työorganisaatio on muuttunut, laajentunut ja monialaistunut. Aurasen mukaan täytyy pohtia sitä, miten työntekijöitä voidaan tukea löytämään uudenlainen toimintakulttuuri.
– Aiemmin on rajauduttu maantieteellisesti toimimaan tietyllä alueella. Maantieteellinen alue on laajentunut ja on määritelty ensisijainen työskentelyalue, mutta myös toissijainen: tarvittaessa voidaan käyttää koko seurakunta-alueella yksittäistä työntekijää esimerkiksi sairastapauksissa tai vuosilomien aikana.
Myös talouspolitiikan näkökulma täytyy yhdistyneen seurakunnan toiminnassa ottaa huomioon. Ensi vuoden puolella saadaan tilinpäätöksen valmistuttua selkeämpi kuva siitä, millainen taloudellisesta realismista ja kantokyvystä.
– Tulevaisuuteen täytyy suhtautua varovaisella otteella, mitä tulee menoihin. Se edellyttää syväharkintaa ja talouspoliittista orientaatiota mahdollisiin verotulokertymien muutoksiin.
Lenkkeilyä Pynttärissä
Lempivirrekseen Ari Auranen nostaa virren 307, Kiitos olkoon Jumalalle. Hänelle mieluinen Raamatun kohta on Vanhasta testamentista löytyvä Joosuan kirjan ensimmäinen luku ja sen yhdeksäs jae.
– Olen itse tutkinut Raamattua vuosikymmenten ajan. Uuden testamentin osalta katselen myös alkutekstin kreikan pohjalta erilaisia sanavivahteita ja muita. Tämä Raamatun kohta on eräänlainen lupaus, ja se kantaa juuri nyt.
Ari Auranen kertoo pyrkineensä löytämään kiinnekohtia oman työnsä vastakkaisesta maailmasta. Hän kertoo tekevänsä viikoittain tunnin mittaisia kävelylenkkejä.
– Olen laskenut kävelleeni Pynttärin suoraa vähintään 5 000 kertaa.
Toiseksi harrastuksekseen hän kertoo kirvesmiestyöt silloin, kun ne ovat riittävän yksinkertaisia ja mahdollisia. Myös mökkielämällä on iso rooli Aurasen elämässä.
Virpi Poikelin
