Alajärveläisen, Vasemmistoliiton Olli Ketolan 50-vuotinen ura kunnallishallinnon ja politiikan parissa on poikkeuksellisen pitkä ja monivaiheinen.
Se on kuljettanut hänet nuoresta luottamusmiehestä aina kuntapolitiikan keskiöön, maakunnalliseen vaikuttamiseen ja valtakunnallisten päättäjien verkostoihin asti.
Samalla hän on ollut mukana ratkaisuissa, jotka ovat muovanneet Alajärven kehitystä – merkittävimpänä päätös kaupungiksi hakeutumisesta.
Nuorena mukaan päätöksentekoon
Ketolan poliittinen ura sai alkunsa työelämästä. Hän toimi luottamusmiehenä ja myöhemmin pääluottamusmiehenä Algots Oy:lla. Jo nuorena hänen aktiivisuutensa ja sanavalmiutensa huomattiin, ja hänet valittiin Suomen tekstiili- ja vaatetusalan liiton työryhmään.
Tämä avasi ovet myös valtakunnan tasolle: ensimmäinen käynti Valtioneuvostossa tapahtui jo vuonna 1975.
Seuraavana vuonna Ketolaa pyydettiin mukaan kuntavaaleihin. Vasta 18-vuotias ”pikkupoika” keräsi 56 ääntä ja nousi varavaltuutetuksi. Käytännössä hän osallistui lähes kaikkiin valtuuston kokouksiin, ja vuonna 1979 tie vei kunnanhallituksen varajäseneksi.
Varsinaisena jäsenenä hallituksessa hän toimi 1980-luvun alkupuolella – aikaa, jota hän muistelee edelleen yhtenä uransa parhaista.
– Nuoren miehen ajatuksia kuunneltiin ja minut otettiin hyvin vastaan, Ketola kertoo.
Politiikan ytimessä ovat Ketolalle aina olleet teollisuus, työpaikat ja sosiaalipolitiikka. Hän koki jo varhain, että päätöksenteolla oli konkreettisia vaikutuksia ihmisten arkeen. Ammattiyhdistystoiminta sytytti kipinän politiikkaan, mutta ympärillä olleet ihmiset näkivät hänessä myös laajempaa vaikuttajapotentiaalia.
Kaupungiksi kasvamisen ratkaisevat vuodet
Vuonna 1984 Ketola valittiin valtuustoon, jossa hän on sittemmin istunut yli 30 vuoden ajan. Vuosien varrella mukaan mahtui myös taukoja, mutta paluu vuonna 1992 toi mukanaan kasvavan kannatuksen. Vuoden 2000 kuntavaaleissa hän nousi ääniharavaksi 161 äänellä.
1980-luku oli Alajärvellä kasvun aikaa. Yksi Ketolan mieleenpainuvimmista päätöksistä liittyi teollisuusalueen vastaanottohallin rakentamiseen. Sen myötä paikkakunnalle syntyi uutta yritystoimintaa ja työpaikkoja.
Historialliseksi käänteeksi muodostui kuitenkin päätös hakea Alajärvelle kaupunkioikeuksia. Asia herätti aikanaan runsaasti keskustelua, mutta lopulta valtuusto teki päätöksen yksimielisesti ilman äänestystä.
Ketolan mieleen on jäänyt erityisesti edesmenneen valtuutettu Kauko Pylvänäisen värikäs kommentti:
– Kun köyhä ihminen laittaa frakin päälleen, sitä helposti pidetään narrina.
Vuonna 1986 Alajärvestä tuli kaupunki. Ketolan mukaan kyse oli ennen kaikkea henkisestä kynnyksen ylityksestä.
– Se oli merkki siitä, että olimme tehneet asioita oikein. Kaupungin status osoitti, että palvelut ja kehitysedellytykset olivat kunnossa.
Uudenvuoden juhlat kaupungiksi julistamisen aikaan kokosivat väkeä yhteen, ja päätös koettiin laajasti yhteiseksi saavutukseksi.
Yhteistyötä yli rajojen – katse tulevaisuuteen
Ketola on osallistunut kaikkiin vaaleihin vuosina 1976–2025 ja ollut mukana myös maakunnallisessa päätöksenteossa sekä hyvinvointialueella.
Hän on ollut ehdolla kuudesti eduskuntavaaleissa ja saanut parhaimmillaan noin 700 reuna-alueiden ääntä. Puoluevaltuuston jäsenenä hän on osallistunut kaikkiin puoluekokouksiin ja luonut laajat verkostot valtakunnan politiikkaan.
Yhteistyö muun muassa europarlamentaarikko Esko Seppäsen kanssa vei Ketolaa ulkomaille asti. Brysselin-matkoilta on jäänyt paitsi kokemuksia myös konkreettisia muistoja – kuten tietokilpailusta voitettu viskipullo.
Pitkä ura ei kuitenkaan ole ollut pelkkää politiikkaa. Ketola korostaa puolisonsa Vapun merkitystä.
– Ilman hänen tukeaan en olisi voinut olla mukana näin paljon.
Ketolan toimintatapa on ollut selkeä: asioista voidaan olla eri mieltä, mutta ihmisten kanssa ei riidellä.
– Olen aina pyrkinyt siihen, että riidellään asioista, ei ihmisistä. Siksi olen edelleen puheväleissä kaikkien kanssa.
Nykyisin Ketola ei näe itseään palaamassa aktiivipolitiikkaan. Eduskuntavaaleihin häntä on kyselty ehdokkaaksi, mutta vastaus on ainakin toistaiseksi ollut kielteinen. Kuntavaalit ovat vuosien päässä, eikä paluu niihinkään houkuttele entiseen tapaan, sillä kunnallishallinto on muuttunut viime vuosina paljon.
Menneitä vuosikymmeniä tarkastellessaan Ketola nostaa esiin kunnanjohtaja Kalevi Moision merkityksen elinkeinopolitiikan uranuurtajana sekä Jaakko Heinilän auktoriteetin ja tuen hänen uransa alkuvaiheessa.
Tulevaisuudesta puhuessaan Ketola on realistinen. Väestökato ja palveluiden keskittyminen maakuntakeskuksiin haastavat pieniä kuntia, vaikka seutukeskukset kestävätkin hieman pidempään.
– Meidän pitää olla kiitollisia kaikille, jotka käyttävät paikallisia palveluja. Kunnilla on isot haasteet edessä, ja tarvitaan rohkeita visioita.
Puolen vuosisadan mittainen ura on opettanut Ketolalle yhden keskeisen asian: yksin ei voi muuttaa maailmaa, mutta yhteistyöllä voi vaikuttaa.
– Kun löytyy samoin ajattelevia ihmisiä, syntyy voima, jolla asioita voidaan viedä eteenpäin.
Tuula Jokiaho
