MAINOS

Kun huumorimies tarttui kynään, syntyi muutakin kuin tilinpäätöksiä

Vanhan, ruosteisen Mersun vetokoukkuun oli sidottu rautalangalla iso hauenpää. Takaikkunassa puolestaan oli kyltti, jossa luki: Olen itseäni kiittänyt ja kiitosta on riittänyt.

Tuohon erikoiseen näkyyn kokkolalainen tilitoimistoyrittäjä Eino Honkaniemi törmäsi Minimanin pysäköintialueella 1990-luvun alkupuolella. Sanonta jäi mieleen niin vahvasti, että hän kirjoitti sen muistiin palattuaan toimistoonsa.

– Olen kova kehumaan itseäni, Honkaniemi virnuilee ja toteaa sanonnan sopineen itseensä erinomaisesti.

MAINOS

Lause oli hänen mielestään niin hyvä, että hän päätti tulostaa sen myös tilitoimistonsa naapurissa toimineen yrityksen seinälle. Koska yrityksen yrittäjät olivat lähtöisin Perhosta, Honkaniemi lisäsi tekstin yhteyteen vielä sanat Perholaisia sananlaskuja.

Tuosta pienestä päähänpistosta sai alkunsa kirjoitusharrastus, jonka hedelmiä on nyt koottu kirjaksi.

Alajärven Paalijärveltä lähtöisin oleva Honkaniemi kävi esittelemässä Meillä portii tika -nimistä kirjaansa Alajärven kirjastossa. Tänä vuonna ilmestynyt omakustanne on julkaistu Ukko Hongan nimellä.

Honkaniemi lähti Paalijärveltä armeijaan vuonna 1969, ja varusmiespalveluksen jälkeen elämä vei muualle. Hän teki pitkän työuran tilitoimistoyrittäjänä Kokkolassa ja on sittemmin jäänyt eläkkeelle.

Kirjoittamisharrastuksen alkamiseen vaikutti myös tekniikan kehittyminen. Tilitoimistoon oli 1990-luvun alkupuolella hankittu uudet tietokoneet ja ohjelmat. Tekstinkäsittely tuli tutuksi työn ohessa, mutta vähitellen Honkaniemi alkoi käyttää sitä muuhunkin kuin tilitoimiston asioihin.

Ensimmäisten pienten kirjoitusten jälkeen tarinoita ja ajatuksia alkoi syntyä lisää. Osa oli humoristisia, osa taas enemmän tai vähemmän kantaa ottavia. Kirjoituksia päätyi myös paikallisiin lehtiin.

Aiheista ei ainakaan ollut pulaa. Honkaniemi kirjoitti yhtä lailla koirien ulosteista kuin poliittisesta retoriikasta. Myös paikalliset luottamushenkilöt saivat toisinaan osansa hänen huumoristaan. Pari hyvää ystävääkin istui valtuustossa, eikä Honkaniemi malttanut olla arvioimatta heidän toimiaan, joskus pilke silmäkulmassa.

MAINOS

Kerran hänen aprillipilansa onnistui niin hyvin, että hän joutui melkein vannomaan lukijoille, että kirjoitus oli aprillipila eikä totta.

Ystävät innostivat kokoamaan tarinat kirjaksi

Vuosien mittaan kirjoituksia kertyi melkoinen määrä, mutta niiden julkaiseminen kirjana ei ollut Honkaniemen ensimmäinen suunnitelma. Hänellä on nimittäin työn alla myös aivan toisenlaisia kirjoja.

Yksi käsikirjoitus käsittelee Suomineidon syntyä, ja lisäksi Honkaniemi on kirjoittanut keskisuomalaiseen kylään sijoittuvaa fiktiivistä romaania.

Vanhojen tarinoiden kokoelma ehti kuitenkin ensimmäisenä kansien väliin, koska tuttavat alkoivat toivoa niiden julkaisemista.

Kokoamistyö ei ollut aivan yksinkertainen, sillä kaikkia vuosien aikana syntyneitä kirjoituksia ei enää löytynyt Honkaniemen omista arkistoista. Niitä ryhdyttiinkin keräämään myös ystäviltä ja tuttavilta, joille hän oli kirjoituksiaan aikanaan antanut.

Erityisen kiitoksen Honkaniemi antaa Suvi Tannerille, joka kannusti häntä ryhtymään toimeen. Kirjan esipuheessa hän kertoo Tannerin antaneen vauhtia hankkeelle, kun hän otti tähän yhteyttä kirjaideansa kanssa. Vanhojen tekstien kokoamisen ohessa syntyi vielä muutama uusikin tarina.

Meillä portii tika sisältää tosielämän tapahtumiin perustuvia kertomuksia, joissa huumori on vahvasti läsnä. Kirjan sivuilta löytyvät muun muassa ensimmäisen ulkomaanmatkan kommellukset sekä monet muut vuosien varrella sattuneet tapaukset.

Kaikki kirjoitukset eivät kuitenkaan ole pelkkää hauskanpitoa. Honkaniemen mukaan kokoelman ainoa vakava teksti on nimeltään Toukokuun toinen sunnuntai.

Ensimmäisen kirjan saaminen valmiiksi ei tarkoita, että kirjoittaminen olisi päättymässä. Keskeneräisiä käsikirjoituksia on edelleen odottamassa vuoroaan, joten Ukko Hongalta saattaa vielä ilmestyä lisääkin luettavaa.

Tuula Jokiaho

sinua saattaisi kiinnostaa

Viimeisimmät