Valo, liike ja teräs. Näistä elementeistä on Antti Maasalon taide tehty.
Lehtimäeltä maailmalle noussut kuvanveistäjä on saanut yli puolen vuosisadan ajan kylmän metallin elämään ja valon liikkumaan. Hänen teoksiaan on esillä niin kaupunkien julkisilla paikoilla kuin museoiden saleissakin Suomessa ja ulkomailla.
Maasalo on osallistunut koti- ja ulkomaisiin näyttelyihin vuodesta 1969 lähtien. Hän on valmistanut yli 80 julkista teosta, joista noin kymmenen on leikkiveistoksia tai leikkipuistoja ja noin 30 julkisia valoteoksia.
Maasalo sai Kuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 1974, Lastenkulttuurin valtionpalkinnon 1982 ja Vaasan läänin taidepalkinnon 1991. Vuonna 2012 hän oli Kultarannan taiteilija, ja hänen teoksiaan on useiden taidemuseoiden ja kaupunkien kokoelmissa sekä Suomessa, että ulkomailla.
Tie taiteilijaksi
Antti Maasalon tie kansainvälisesti arvostetuksi taiteilijaksi ei kuitenkaan ollut suora. Hänen nuoruudessaan ajateltiin, ettei taiteella voisi elää, joten piti hankkia ”kunnollinen ammatti”. Nuori Maasalo päätyikin harjoittelijaksi Lehtimäen kunnantoimistolle aikomuksenaan opiskella kunnallisalaa.
Vanhemmat työtoverit kuitenkin kannustivat häntä opettajaopintoihin. Vaikka opettaminen ei aluksi kiinnostanut, hän lähetti paperinsa Raahen seminaariin päästäkseen painostuksesta. Opiskelupaikka aukesi – ja päätös vastaanottaa se, osoittautui myöhemmin onnenpotkuksi.
Opintojen myötä Maasalon kiinnostus taiteisiin kasvoi. – Raahen seminaarissa taideaineiden opettajat olivat hyvin innostuneita, ja kulttuuria painotettiin opiskeluissa paljon. Pärjäsin hyvin opettajankoulutuslaitosten kuvataidekilpailuissa ja aloin osallistua myös nuorten taiteilijoiden näyttelyihin, Maasalo muistelee.
Myöhemmin hän erikoistui kuvataideopettajaksi. Myös musiikki vaikutti häneen vahvasti.
Dimensio – taiteen rajat ylittävä yhteisö
Vuonna 1972 Maasalo kutsuttiin mukaan perustamaan taiteilijaryhmä Dimensiota, joka vaikutti merkittävästi hänen uraansa ja taiteelliseen ajatteluunsa.
Dimensio ry kokoaa yhteen taiteilijoita, joita kiinnostavat taiteen, tieteen ja teknologian väliset yhteydet. Ryhmä tunnetaan kokeellisista ja poikkitaiteellisista teoksista, joissa yhdistyvät valo, ääni, liike, tila ja vuorovaikutus – jo vuosikymmeniä ennen kuin ”mediataide” yleistyi käsitteenä.
– Kun Dimensio perustettiin, työskentelin Alajärvellä kuvataideopettajana. Ryhmän ajatus, että eri taidemuotojen välillä ei ole rajoja, vaan kaikki taide on saman katon alla, oli hieno, Maasalo kertoo.
Ryhmän jäseninä oli kuvataiteilijoiden ja kuvanveistäjien lisäksi muusikoita, arkkitehteja, säveltäjiä ja jopa tietotekniikka-alan asiantuntijoita. Dimensio oli Maasalon uralle ratkaisevan tärkeä – sen kautta hän pääsi mukaan valtakunnallisiin ja kansainvälisiin näyttelyihin.
Ekotalo Lehtimäellä
Dimension kautta Maasalo tutustui arkkitehti Kirmo Mikkolaan, jonka kanssa hän suunnitteli Lehtimäelle valmistuneen monienergiatalonsa.
Maasalon perhe muutti Lehtimäelle vuonna 1977. Maasalo työskenteli sitä ennen Kyrönmaan opistolla. Muuttovaiheessa vielä keskeneräinen ekotalo herätti suurta kiinnostusta – ihmisiä saapui bussilasteittain katsomaan poikkeuksellista rakennusta.
Maasalo muistelee huvittuneena, kuinka paljon epäuskoa talo aiheutti: sähkö tuotettiin aurinkopaneeleilla ja lämpö maalämmöstä – 1970-luvulla harvinainen ajatus.
– Suunnittelin itse talon aurinkopaneelit, koska niitä ei silloin vielä valmistettu. Maalämpö otettiin käyttöön toisena Suomessa; ennen meitä vain Lapualla oli yksi talo, jossa se oli käytössä, hän kertoo.
Tänä päivänä aurinkoenergia ja maalämpö ovat arkipäivää, mutta 1970-luvulla moni uskoi Maasalojen palelevan talvella.
Valon ja liikkeen taidetta
Antti Maasalo on jo yli puolen vuosisadan ajan kulkenut taiteen ja luonnon rajapinnoilla. Hänen teoksissaan kohtaavat ihminen, tekniikka ja ympäröivä maailma – usein yllättävillä ja runollisilla tavoilla.
Hän käyttää teollisia materiaaleja, kuten terästä, alumiinia, akryylimuovia ja peilejä, mutta muuntaa ne eläväksi liikkeeksi ja valon leikiksi. Uran alkuvaiheessa teokset liikkuivat sähkömoottoreilla, mutta myöhemmin hän alkoi hyödyntää luonnon omia energioita.
Nykyisin Maasalon veistokset elävät ympäristön mukana – ne reagoivat tuuleen, auringon säteisiin, veteen ja maan vetovoimaan. Kovat materiaalit hengittävät ja keskustelevat luonnon kanssa. Jokainen hetki on erilainen – teokset jatkavat vuoropuhelua maailman kanssa.
Maasalon uran todellinen nousu alkoi, kun hän sai Dimension kautta ensimmäiset julkiset työt. Yksi merkittävä virstanpylväs oli leikkiveistoskilpailun voitto vuonna 1979.
Kilpailua edelsivät taiteilijoiden kannanotot sen puolesta, että leikkipuistot olivat aikaisemmin värittömiä ja tylsiä.
– Kilpailuvoittoni pohjalta tehtiin kolme eri variaatiota: yksi Joensuuhun, yksi Jyväskylään ja yksi Lehtimäen leikkikentälle, hän kertoo.
Leikkiveistoksia Maasalo teki kaikkiaan noin kymmenen, mutta niiden tekeminen on sittemmin loppunut tilaajien turvallisuushuolien vuoksi.
– Siitä huolimatta, että olen aina noudattanut turvallisuusmääräyksiä tarkoin, Maasalo toteaa.
Lehtimäelle asetuttuaan Maasalo työskenteli aluksi Taimelan koululla ja myöhemmin Rannankylän koululla. Vuonna 1989 hän luopui opettajan virastaan, sillä suuret tilaustyöt edellyttivät toistuvia virkavapaita.
Lopullinen päätös kypsyi, kun hän sai tehtäväkseen valmistaa Pohjolan pääkonttorille 13,5 metriä korkean monumentin, Pohjolan syke -veistoksen.
– Sen alkuperäinen nimi oli Revontulet, ja kun Pohjola aikanaan yhdistyi Osuuspankin kanssa, monumentti päätyi Vantaan kaupungille Aviapoliksen alueelle. Samalla sen nimi vaihtui takaisin alkuperäiseen, Maasalo kertoo.
Vuonna 2012 Maasalo valittiin Kultarannan kesän taiteilijaksi. Hänen teoksensa esiteltiin presidentin kesäasunnon puistossa, Alfred Kordelinin säätiön ja tasavallan presidentin kanslian yhteistyössä järjestämässä näyttelyssä.
Valinta oli merkittävä tunnustus Maasalon pitkälle uralle ja taiteelliselle linjalle – se vahvisti hänen asemaansa suomalaisen veistotaiteen keskeisenä vaikuttajana.
Juhlaseminaari 15.11.
Antti Maasalo täyttää pian 85 vuotta. Perheen kolme lasta ovat kaikki taiteen tai kulttuurin parissa. Viimeisen puolen vuoden aikana hän on opetellut elämään yksin, sillä rakas puoliso Tuula asuu lähistön hoivakodissa.
Iän karttumisesta huolimatta Maasalo työskentelee yhä aktiivisesti, tosin pääsääntöisesti pienimuotoisempien töiden parissa.
Syntymäpäivänään 14.11. Maasalo avaa ateljeensa ovet yleisölle kello 10–18. Seuraavana päivänä, lauantaina 15.11. kello 12–14, Nelimarkka-museo järjestää Kuvanveistäjä Antti Maasalon 85-vuotisjuhlaseminaarin Alajärven kaupungintalon valtuustosalissa.
Tilaisuuden avaa Alajärven kaupungin elinvoimalautakunnan puheenjohtaja Sari Palmu ja museolehtori Sanna Sarva (KuM, TaM) haastattelee Maasaloa. Keravan museopalvelujohtaja FT Arja Elovirta kertoo hänen julkisista veistoksistaan Keravan kaupunkikuvassa. Lopuksi säveltäjä ja luennoitsija Otto Romanowski puhuu Maasalon ja hänen yhteisproduktiostaan sekä Dimensio-ryhmästä.
Tuula Jokiaho
