Joel Jokiranta, Milla-Netta Suni ja Annika Haapaniemi ihmettelevät, miksi aikuiset ajattelevat vain numeroita. Miksi nuorten mielipide ei kiinnosta?

Aikuiset ajattelevat vain numeroita

Perjantaiaamu alkoi itkuisissa tunnelmissa, kun Taimelan yhtenäiskoulun yläasteen oppilaiden päässä hurisivat kauhistuttavat uutiset yläkoulun lopettamisesta.

Niin kuin tarinassa Pikku prinssi kerrotaan, että aikuiset ajattelevat vain numeroita, näyttää se käyvän toteen myös tässä tilanteessa. Kysytäänkö nuorten mielipidettä? Ei, me olemme vain pelinappuloita, joita pyöritellään säästötoimenpiteiden takia. Miten me saamme nuorten mielipiteet näkyville, jos meitä ei huomioida?

Koulussamme opettajat tuntevat oppilaat myös henkilöinä, eivätkä vain oppilaina.
Mitä tapahtuu kun tutut kasvot vaihtuvat vieraisiin ja erilaisiin opetustyyleihin. Täällä tutuille opettajille on helppo mennä puhumaan melkein mistä vaan. Olemme tottuneet pieniin luokkiin. Olisi todella outoa jos meidät ripoteltaisiin muutama samaan luokkaan, jossa on puolet enemmän oppilaita. Miten totumme siihen? Ja miten saamme opetuksesta kiinni? Se onkin suuri arvoitus.

Yhdeksän vuotta olemme olleet yksi tiivis ryhmä, tunteneet toisemme ja opiskelleet tuttujen oppilaiden kanssa, joista on tullut vuosien varrella oikeita ystäviä. Ja nyt emme saisi käydä edes viimeistä vuotta yhdessä. Ajatuskin siitä tuntuu ahdistavalta, että pitäisi sanoa hyvästit jo ensi keväänä. Aivan kuin katoaisimme tuntemattomaan, emmekä löytäisi ulospääsyä.

Kello soi 05.30 . Sänky houkuttelisi jäämään, mutta on pakko nousta, jos ei halua myöhästyä bussista. Koska ei mitään muutakaan kyytiä kouluun ole. Syön aamupalan ja lähden kävelemään bussi pysäkille klo 06.55. Bussi lähtee seitsemältä. Istun bussissa ja katson, kun oppilaita nousee vähän väliä kyytiin.

Koulussa oli taas todella epänormaalia, kun en ole vielä tottunut uusiin ihmisiin. Kotiin bussi lähtee taas klo. 15:00, mutta koti matka kestää pidemäpään. Olen vasta puoli viisi kotona ja en millään enää jaksaisi tehdä läksyjä tai lähteä harrastuksiin. Huomenna olisi vielä historian koe ja siihenkin pitäisi vielä lukea. Tuntuu todella raskaalta ajatukselta tehdä nämä kaikki. Nukkumaankin pitäisi taas aikaisin mennä, että jaksaa nousta aamulla.

Oletteko ajatelleet, että joutuisimme kärsimään yli kahdella tunnilla pidennetyistä koulumatkoista? Kuinka moni jaksaa istua noin kauan bussissa? Harrastukset voivat jäädä välistä ja muutenkin läksyjen teko voi olla pitkän päivän jälkeen tukalaa. Mihin meidän vaapaa-aika jää? Eihän meillä olisi sitten enää muutakun koulun käynti.

Miksi Alajärven sivukylien oppilaita ei voisi siirtää tänne opiskelemaan? Taimelan koulu on kuitenkin isompi kuin monet sivukylien kouluista ja tilat ovat todella hyvät ja juuri remontoidut. Lehtimäki on kuitenkin puolet kauempana kuin moni sivukylä, niin miksi ette voisi sulkea pienempiä kouluja? Kerta jos esikoulu ja päiväkoti mahtuisi tänne samaan rakennukseen, niin miksi yläkoulu pitäisi lopettaa? Tässä suuria kysymyksiä mille emme meinaa saada järkeviä vastauksia!

Vaikka koulu voi tuntua surkealta, ja joskus ei jaksaisi nousta sängystä. Mutta silti, kun tälläinen tilanne tulee eteen, että joutuu eroamaan luokkakavereistaan ja tutuista opettajista vuotta aikaisemmin, tuntuu se todella pahalta. Koska Taimela koulu on näin pieni, niin se on tuttu ja turvallinen paikka eikä koulukiusaamistakaan kovin usein esiinny tuntuisi todella oudolta lähetä isompaan ja vieraaseen kouluun.

Mitä jos joitakin meistä alettaisiin koulukiusaamaan? Ja varsinkin, kun meidän pitäisi panostaa viimeisenä vuotena koulun käyntiin ja hakea jatkokouluihin. Miten uudet opettajat tietäisivät meistä mitään? Entä jos emme sopisi joukkoon?

Taimelan koulu on meille tärkeä ja aijomme taistella siitä viimeiseen asti. Vaikka joidenkin mielestä tämä saatta olla naurettavaa, että yhden koulun takia tehdään näin iso juttu. Mutta tämä ei ole meille vaan yksi koulu vaan meidän koulu. Myös tämä on Lehtimäen meidän rakkaan kylän ainoa koulu. Ja ne jotka ovat isommissa kouluissa eivät välttämättä ymmärrä tätä tilannetta. Älkää ikinä muuttako Alajärvelle jos ette halua näin epäreilua ja eriarvoista kohtelua.

Me nuoret haluamme sanoa vielä kunnanjohtajalle, sivistyslautakunnan johtajalle ja koko hallitukselle semmoisia terveisiä, että tulkaa katsomaan minkälaista täällä on. Ja minkälaisia säästöjä te meinaatte tästä muka saada? Moni meistä on lähdössä eri kouluihin, emme tule sinne. Miettikää vielä muutaman kerran tätä koko juttua. Ja kuunnelkaa edes tämän kerran meitä nuoria! Nämä ovat meidän ajatuksia ja tätä mieltä me olemme!
Milla-Netta Suni, Joel Jokiranta ja Annika Haapaniemi, Taimelan koulun 8. luokka