Juho Leppänen, Mikael Hautala ja Rico Pircklén Aasiassa.

Autolla Nepaliin -elokuva saa ensi-iltansa tänään

Tämä huikea tarina on saanut alkunsa yhden ihmisen unelmasta, josta kasvoi suuri seikkailu. Niin suuri, että koko maailma puhuu siitä. Olkoon tämä meille kaikille todistus siitä, että mahdottomasta voi tulla mahdollista ja ihmeitä tapahtuu.

Juho Leppänen oli 21 vuotias mies. Hän oli aiemmin tehnyt töitä Aasiassa auttaen kastittomia ja erityisesti nepalilaiset jäivät hänen mieleensä. Hänen unelmansa oli ajaa autolla Nepaliin, ostaa naisten turvakodista 5000 korua ja myydä ne Suomessa. Korujen tuotto ohjattaisiin takaisin Nepaliin.

Juho hautoi ideaa muutaman vuoden ajan ja sai koottua ystävistään seikkailumielisen porukan, joka päätti auttaa tämän unelman toteuttamisessa. Yhdessä Rico Pircklénin ja Mikael Hautalan kanssa he pakkasivat tavaransa aikaisemmin postiautona toimineeseen pakuun, jonka he nimesivät Möhköfantiksi.

Matka kohti Nepalin Kathmandua kulki läpi Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian, Kiinan, Pakistanin ja Intian. Tämän reitin pituus kokonaisuudessaan oli 20 000 kilometriä ja siihen tulisi menemään miltei kaksi kuukautta.

Matkaan lähtiessä pojat saivat kuulla julmaa kritiikkiä siitä kuinka he lähtevät tekemään huviretkeä hyväntekeväisyysrahoilla. Matkan kaikki kustannukset maksettiin kuitenkin omasta pussista. Mikään huvimatka tämä ei myöskään ollut, vaan raskas tempaus, joka vaati hyvin paljon mielen lujuutta ja päättäväisyyttä.
Möhköfantti joutui kokemaan paljon haasteita ja poikia jännitti etukäteen miten moottori toimii yli 4000 metrin korkeuksissa ilman ollessa hyvin ohutta.

Vuoristoteillä oli jatkuvasti vanhoja sortumia, jotka olivat tiputtaneet tielle teräviä kivenlohkareita.

Muutenkaan matka ei täysin ilman vaarallisia tilanteita sujunut. Liikenne oli ajoittain hyvin kaoottista, rajojen ylityksessä oli omat ongelmansa ja pojat jäivät jumiin Pakistaniin, missä terroristit olivat juuri riehuneet. Juho kertoo, että jos matka olisi tehty omaksi iloksi, olisi turistina käännytty takaisin jo monta kertaa. Mutta nyt matkaa tehtiin julkisesti ja nepalilaisten hyväksi, joten perääntyminen ei ollut vaihtoehto.

Perillä Nepalin Kathmandussa ihmisten elinolojen näkeminen aiheutti pojissa pahaa oloa. Nepalilaiset eivät kohtele kastittomia pelkästään syrjivästi, vaan he pitävät kastittomia saastaisina. He joutuivat asumaan omissa kylissään erillään muista ihmisistä. Tällainen asetelma tuntui todella epäreilulta ja pojat toivoivat voivansa vaikuttaa jotenkin asiaan, vaikka Nepalissa on kastittomia noin 4,5 miljoonaa.

Mikael on Kangasalta lähtöisin nuori mies, joka on löytänyt vaimon Alajärveltä. Hän opiskelee parhaillaan diplomi-insinööriksi Tampereen teknillisessä yliopistossa ja hän kokee olevansa todella etuoikeutettu siitä, että hänellä on mahdollisuus opiskella.

Nepalin kylissä lukutaitoprosentti saattaa olla 2,5 prosenttia ja lukutaidoksi lasketaan jo se, että osaa kirjoittaa oman nimensä. Kahta luokkaa ja noin viittäkymmentä oppilasta ohjasi vain yksi opettaja.

Pojat lastasivat auton naisten turvakodin tekemillä koruilla ja aloittivat paluumatkan Suomeen. Koruja varten perustettiin verkkokauppa, jonka kautta kaikki tekivät kauppansa. Tämän jälkeen niitä on haettu lisää ja myyntituloilla turvakodin naiset ovat rahoittaneet omaa opiskeluaan ja perustaneet jopa lasten turvakodin.

Poikien tarinan yllättävin käänne oli nepalilaisten lähteminen mukaan kastittomien kylien kehittämiseen. Nepalissa alkoi tapahtumaan isoja muutoksia. Sellaisia, jotka poikien täytyi nähdä omin silmin.

Tästä syntyi unelma numero kaksi. Pojat haaveilivat uudesta Nepalin matkasta ja samaan aikaan elokuvasta, joka olisi Suomen ensimmäinen täysin joukkorahoitettu elokuva. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki elokuvan lipputulot lahjoitettaisiin kokonaisuudessaan Nepaliin.

Juho otti yhteyttä Alajärveltä kotoisin olevaan Timo Peltokankaaseen, jolla on vahva osaaminen elokuva-alalta. Timo otti työn vastaan ja ohjaajan roolin lisäksi hän kuvasi, editoi ja käsikirjoitti elokuvaa. Suuren uurastuksen elokuvan parissa teki myös Samuel Hoisko, jonka avulla poikien keskustelut saatiin kuulumaan onnistuneesti, vaikka pakettiauto piti kovaa ääntä taustalla.

-Jos unelman arvot ovat hyvät, sen tavoittelu jo saa aikaan hyvää, vaikkei itse tavoite toteutuisikaan.” sanoo Juho ja kehoittaa jokaista aloittamaan unelmoinnin. Myös elokuvan ohjaaja Timo sanoo päässeensä todistamaan hyvin läheltä sitä, kuinka masentunut ihminen on voinut elpyä, kun katse on käännetty pois omasta itsestä ja on alettu auttaa muita ihmisiä.

Myös suomalaisia julkisuudesta tuttuja henkilöitä löytyy elokuvasta. Esimerkiksi Arman Alizad ja Madventuresista tuttu Riku kertovat omista unelmistaan ja niiden toteutumisesta.

Elokuva on koskettava tarina taistelusta hyvän asian puolesta. Pelkällä elokuvalipun ostamisella pääset auttamaan nepalilaisia merkittävästi, sillä jo 50 sentillä lapsi saa täyden terveystarkastuksen Nepalissa.

Tule siis ensi-iltaan Alajärven Alareksiin tänään 28.11. Ota ystäväsi mukaan ja valmistaudu automatkaan, jollaista et ole ennen kokenut.

Roosa Linnanmäki