Alajärven kirkkoherran vaalit tammikuussa – ehdokkaat esittäytyvät!

Alajärven seurakunnassa eletään vuoden 2016 aluksi historiallista ja merkittävää aikaa, kun kirkkoherra Hannu Kujalan siirtyessä eläkkeelle myöhemmin keväällä, tulee valittavaksi uusi kirkkoherra vaaleilla sunnuntaina 24.1. Alajärven kirkossa.

Ehdokkaat ovat Lappajärven kirkkoherra ja lääninrovasti Ari Auranen Alajärveltä ja Keski-Suomen Sley:n pappi, piirijohtaja ja johtaja Petri Harju Viitasaarelta.
Tuomiokapituli on asettanut vaalisijalle I Lappajärven kirkkoherra Ari Aurasen ja II vaalisijalle Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen, Keski-Suomen papin, piiripastorin ja johtajan Petri Harjun.

Vaalisaarnat pidetään Alajärven kirkossa 3.1. Ari Auranen ja 10.1. Petri Harju.
Vaaliehdokkaat ovat vastanneet kymmeneen samanlaiseen kysymykseen, joiden vastaukset voit lukea tästä:

Ari Auranen

1. Kerro itsestäsi ja perheestäsi.

Kirkkoherra, lääninrovasti Ari Auranen. Kuva: Auranen.
Kirkkoherra, lääninrovasti Ari Auranen. Kuva: Auranen.

Olen 49-vuotias Lappajärven seurakunnan kirkkoherra ja Järvi-Pohjanmaan seurakuntien lääninrovasti. Koulutukseltani olen filosofian tohtori ja joulukuun alusta alkaen myös teologian tohtori. Lisäksi olen suorittanut ylemmän pastoraalitutkinnon, jonka keskeisenä osana olivat johtamisopinnot.

Kutsumustehtävässäni – pappina – olen toiminut runsaat 24 vuotta.
Asumme Alajärven Pynttärissä, jonne myös vaimoni sukujuuret ulottuvat. Lapsemme ovat jo aikuistuneet ja lähteneet opintojen maailmaan.

2. Mitä harrastat ja minkälainen arki-ihminen olet?

Viime vuosien harrastuksiin ovat kuuluneet koiran taluttamiset Pynttärin alueella, väitöstutkimukset ja erityisesti superpesiksen seuraaminen. Olen myös vetänyt useita matkoja Lähi-Itään ja viimeksi Turkkiin.

Arkielämään kuuluvat kodin osalta vaikkapa ruuan laitto, pölynimurin ”kuljettaminen” ja polttopuiden hakkuut. Elän tavallista perhe-elämää isänä ja aviopuolisona, minkä tärkeimpinä tehtävinä pidän rakkauden ja tukemisen toteuttamista.

3. Mitä haasteita koet tämän päivän seurakunnassa?

Yhtenäiskirkon aika on ohi. Useiden ihmisten side kirkon arvoihin ja uskoon ovat ohentuneet tai jopa katkenneet. Erityisenä haasteena näen seurakuntaidentiteetin eli merkityksen löytämisen sille, miksi joku on kirkon jäsen. Keskeistä onkin lasten ja nuorten sekä nuorten aikuisten saavuttaminen.

Tässä onnistuminen on kirkon tulevaisuuden kannalta kohtalon kysymys. Seurakunnan strategia kaipaa jatkuvaa uusiutumista ihmisten kohtaamiseksi evankeliumin sanomalla.

Talouden niukkeneminen ja rovastikunnassamme vireillä oleva seurakuntarakenteen hahmottaminen eli naapuriseurakuntien kanssa toteutettavan yhteistyön malli ovat ajankohtaisia tehtäviä. Seurakunnan yhteisöllisyyden toteuttaminen osuu myös ajan hermoon.

Pidän tärkeänä jumalanpalvelusyhteisöä, jossa seurakuntalaiset rakentuvat Jumalan sanasta, yhteisestä uskosta, löytävät siinä oman palvelupaikkansa, omat armolahjansa sekä kokevat sellaisinaan hyväksynnän ja rakkauden ilmapiirin.

4. Oma näkemyksesi johtajuutesi vahvoista ja kehitettävistä puolista?

Kirkkoherran johtamistyöhöni liittyvät vahvasti suunnitelmallisuus, tukeminen, ratkaisumallien etsiminen ongelmiin, selkeät toimintatavat eli ”pelisäännöt”, oikeudenmukaisuus, yhteistyön toteuttaminen työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa sekä muiden sidosryhmien kansa, kuten herätysliike- tai kuntatasolla. Kehittämisen alueina ovat esim. tehtävien rajaaminen ja delegointi tai työn ja vapaa-ajan tasapaino.

5. Miten haluat palvella seurakuntalaisia?

Haluan kohdata samalla tasolla seurakuntalaiset kunnioittamisen ja kuuntelemisen lähtökohdista. Seurakuntatyössä haluan välittää lohdutusta surussa, jakaa iloa juhlassa ja arjessa. Minut saa pysäyttää Ari-etunimelläni ja puhella pienistä tai suurista asioista. Tahdon myös rohkaista ja tukea seurakuntalaisia löytämään oman paikkansa seurakuntaelämässä niin vastaanottajana kuin toimijana.

Koen suurta iloa julistaa Jumalan sanaa ja tarjota sen välityksellä eväitä ja rohkaisua, jotta heikoimmaksikin itsensä tunteva voisi uskoa ja löytää tien Herramme luokse. Paimenen kutsumuksenani on tien viitoittaminen ja seurakunnan tukeminen yhteisellä matkalla, ”jalat maassa ja sydän taivaassa”, kohti taivasta.

6. Millaista kokemusta sinulla on työyhteisön johtajuudesta?

Olen toiminut aiemmin 10 vuotta järjestöpappina, piirijohtajana esimiestehtävissä. Sittemmin johtamiskokemukseni ovat muodostuneet seurakuntatyön johtamisesta vt. kirkkoherrana Alajärvellä ja Töysässä sekä nykyisin vakituisena kirkkoherrana Lappajärvellä.

Kirkkoherrana olen palvellut viisi vuotta, minkä aikana olen voinut oppia syvemmin johtamisen periaatteita ja taitoja työyhteisön tukemisessa. Lappajärvellä olen toteuttanut yhdessä työyhteisökonsulttien kanssa yhteistä pohdintaa työssä jaksamisesta ja tehtävien sujuvasta toteuttamisesta seurakunnan perustehtävän mukaisesti.

7. Minkälainen mielikuva sinulla on Alajärven seurakunnasta?
Alajärven pappina toimiessani vajaan kymmenen vuoden aikana opin tuntemaan hyvin ammattitaitoisen ja tehtävälleen uskollisen työyhteisön sekä kotiseurakuntaansa arvostavan luottamushenkilöstön. Lisäksi kohtasin laajan seurakuntajoukon, joka osoitti erityistä intoa vapaaehtoistoiminnassa.

Alajärven seurakunta on tunnettu seurakuntalaisten vastuunkannosta, hengellisestä tehtäväkeskeisyydestä ja hyvässä yhteistyössä toimivista herätysliikkeistä. Seurakunta ilmentää kasvun ja eteenpäin menemisen tapaa sekä halua elää todeksi herätyksen piirteitä.

8. Mitä keinoja käyttäisit edistääksesi työyhteisön hyvinvointia?

Johtamisen tehtävässäni pidän lähtökohtaisesti tärkeänä työyhteisön hyvinvointia, jotta se voisi suoriutua tehtävästään mahdollisimman hyvin seurakuntalaisten parhaaksi.

Tässä ovat hallinnollisina välineinäni kehittämiskeskustelut, palautteen antamiset, kouluttamiset, laaja-alaiset työntekijäkokoukset, työyhteisökonsulttien käyttö ja virkistyspäivät. Myös työyhteisön hengellisyyden tukeminen on osa sen hyvinvoinnin tukemista.

Henkilökohtaisella tasolla haluan kulkea työntekijöiden rinnalla rohkaisijana, ammattitaidon ja kykyjen vapauttamisena työalan kehittämisessä.

9. Minkälaisena näet seurakunnan roolin turvapaikkahakijoiden tukemisessa?

Hädänalaisten ihmisten auttaminen on osa seurakunnan tehtävää. Seurakunnan tulee palvella turvapaikanhakijoita ”kaksin käsin”, joista toinen tarjoaa aineellista apua ja toinen tuo esiin hengellistä antia. Seurakunnan yhteistyö maahanmuuttoviraston, Punaisen ristin ja muiden järjestöjen kanssa on palvelun lähtökohtana.

Lappajärvellä olen jo saanut toteuttaa turvapaikanhakijoiden auttamista. Lääninrovastin tehtävässä etsin myös yhteistyön mahdollisuuksia naapuriseurakuntien kanssa maahanmuuttajien auttamiseksi.

10. Miksi haet kirkkoherraksi juuri Alajärven seurakuntaan?

Alajärven seurakunta on kotiseurakuntani, jossa olen saanut palvella vuosien ajan pappina ja pidän sen vahvuuksina monipuolista ja osaavaa työyhteisöä ja luottamushenkilöitä sekä toimivia kiinteistöjä sekä sen vahvaa hengellistä olemusta.

Seurakuntalaisten aktiivisuus ja innokkuus osallistua toimintaan sekä rukouksen toteuttaminen ovat myös innoitukseni syinä.

Haluaisin osaltani tukea kaikella osaamisellani seurakuntaa sen hengellisen tehtävän toteuttamisessa, jotta sen imago voisi olla tulevaisuudessakin hyvä ja mukaansa innoittava.

Täällä on hyvä asua ja ihmiset omat mukavia!

Petri Harju

1. Kerro itsestäsi ja perheestäsi.

Piirijohtaja, johtaja Petri Harju. Kuva: Hannu Häkämies.
Piirijohtaja, johtaja Petri Harju. Kuva: Hannu Häkämies.

Olen Petri Harju, 43-vuotias, Lapualta liikkeelle lähtenyt, yhtenä Suomen nuorimmista papeista, 22-vuotiaasta, nyt jo yli 20 vuotta pappisviran pantaa kantanut, kahta kirkon virallista lähetysjärjestöä ja herätysliikettä sekä seurakuntia niin Etelä-Pohjanmaalla kuin Keski-Suomessakin palvellut pastori ja kouluikäisen pojan isä, pohjoisesta Keski-Suomesta, Viitasaarelta.

2. Mitä harrastat ja minkälainen arki-ihminen olet?

”Salil eka, salil vika!” – Kristityn bodarin Mustan Barbaarin hittibiisiä mukaillakseni. Ja arvaan, että tässä kohtaa – kirkonmiehen kyseessä ollessa – television Iltalypsyn karjakko katsoisi kameraan Kolme kovaa K:ta pyhässä arjessa ovat minulle kirkko, kuntosali ja kirjasto.

Kreikkalaisten adonisten keskellä taaplannut apostoli Paavalikin kirjoittaa ihmisen ruumiista Pyhän Hengen temppelinä ja että: ”Ruumiin harjoittamisesta on (vain vähän) hyötyä, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen, sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä.” Näin Paavali kirjoitti nuorelle Timoteukselle.

Ehkäpä punttisalin levypainojen avulla voin pitää itseni pidempään ”virkiänä” myös uskon asialla. Olenkin jo käynyt treenin myötä toteamassa, että Alajärven uimahallilla on oikein hyvä kuntosali hyvän harrastuksen jatkamiseksi – ja paikkakunnalla on kattava kirjasto sielun ja kirkko hengen ravinnon ylläpitoon.

3. Mitä haasteita koet tämän päivän seurakunnassa?

On haaste pitää Jeesusta Kristusta ja hänen veristä ristiään esillä tässä ajassa! Kirkko ei ole enää itsestäänselvästi keskellä kylää, emmekä me suomalaiset automaattisesti luterilaisia kristittyjä, jos sitten kristittyjä laisinkaan.

On siis haaste kohottaa ristin lippu! Lipussamme on vielä risti. Emmehän heiluta valkoista lippua antautumisen merkiksi? Seurakunnan on yhä maallistuvan ja moniarvoistuvan yhteiskunnan keskellä entistä rohkeammin pidettävä esillä sanomaa Kristuksesta, avarasta armosta ja kestävästä toivosta.

Oma jatkokysymyksensä tästä on sitten kysymys yleisestä sitoutumattomuudesta kristilliseen maailmankuvaan ja sen myötä kirkostaeroamistrendi. Muuten vaikuttaisiko siihen sekin, että kirkosta eroaminen on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin esimerkiksi puhelinliittymän irtisanominen?

4. Oma näkemyksesi johtajuutesi vahvoista ja kehitettävistä puolista?

Useimmat tähänastiset työtehtäväni – tuomiokirkkoseurakunnan nuorisopastori, Kansanlähetyksen piirijohtaja, Sleyn piiripastori ja –johtaja, Sleyn valtakunnallisen nuorten aikuisten työn koordinaattori – ovat olleet ennen muuta paimenuuden, hyvän pastoraalisen johtamisen paikkoja, mutta näissäkin tehtävissä olen huomannut, että tehtäviin liittynyt hallinnollinen johtajuus on aina palvellut tuota pastoraalista johtajuutta.

Ja juuri sitä hallinnollista johtamistahan kirkkoherran toimenkuvassa seurakunta-organisaatiota palvelevana johtajana on vielä reilusti enemmän kuin tehtävissä, joita tähän asti olen saanut hoitaa.

Kirkkoherran virassa kun yhdistyvät pastoraalinen ja hallinnollinen johtaminen. Olen suorittanut kirkkoherroilta vaadittavan seurakuntatyön johtamisen tutkinnon, mutta tultuani valituksi kirkkoherraksi, hankkisin varmasti vielä lisäkoulutusta tähän jälkimmäiseen kirkkoherran viran puoleen – seurakunnan hallinnon vielä paremmaksi hoitamiseksi ja opiskellen tuoreimmat viisaudet henkilöstöjohtamisen saralta.

5. Miten haluat palvella seurakuntalaisia?

Painija voi sanoa, että kaikki mitä minussa on, jää matolle. Minäkin haluan tehdä työssäni kaikkeni pitämällä – jo virankin puolesta – Jeesusta Kristusta esillä ja siten palvella seurakuntalaisia. Siis ”tarjolla pitäen elämän sanaa,” kuten apostoli sanoo vanhan raamatunkäännöksen mukaan. Ei siis painostaen tai ahdistaen, mutta ei myöskään kevyttä kenttäviihdettä tarjoillen. On otettava todesta sekä ihminen että Jumala. Jos nimittäin ottaa todesta vain Jumalan, luisuu helposti hengellisyyteen, jossa jalat ovat tukevasti ilmassa ja uskosta tulee muusta elämästä aivan liian irrallista. Mutta jos ottaa todesta vain ihmisen, on seurauksena jonkin sortin kulttuurikristillisyyttä, psykologisesti selitettyä uskonnollisuutta. On otettava todesta sekä ihminen että Jumala.

6. Millaista kokemusta sinulla on työyhteisön johtajuudesta?

Suomen kirkko tekee kaiken lähetystyönsä kristillisten järjestöjen kautta ja olen yli puolet työurastani työskennellyt kaiken ikäisten maallikkovastuunkantajien kutsumana palkattuna paimenena, piirijohtajana ja koordinaattorina, yhteisöissä, joissa on lisäkseni ollut vain muutama palkattu työntekijä.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen saanut mm. koordinoida Sleyn valtakunnallista nuorten aikuisten työtä. Seurakuntatyössä palkattuja työntekijöitä – ainakin vielä toistaiseksi – on huomattavasti enemmän ja Alajärven seurakunnalla on oikein hyvä joukkue tehdä kirkon työtä järviseudulla.

Seurakuntatyössä olen lyhyitä kirkkoherran sijaisuuksia lukuun ottamatta kantanut työyhteisön johtovastuuta lähinnä nuoriso- ja rippikoulutyöstä vastaavana pappina ja lähetysteologina.

7. Minkälainen mielikuva sinulla on Alajärven seurakunnasta?

Jos Alajärven seurakunta saisi Ilmestyskirjan seurakuntien tyyliin postia Kaikkivaltiaalta, haluaisin uskoa, että viestissä olisi positiivista palautetta aktiivisuudesta Jumalan valtakunnan hyväksi. Alajärven seurakunta on mielestäni hyvin elävä, herätysliikkeiden värittämä, seurakunta.

8. Mitä keinoja käyttäisit edistääksesi työyhteisön hyvinvointia?

Yksin puurtavien työntekijöiden aika alkaa olla kirkon työssäkin ohi. Työyhteisön hyvinvoinnin kannalta keskeisintä on työyhteisön kyky toimia joukkueena yhdessä yhteisen päämäärän hyväksi.

En tunne Alajärven seurakunnan joukkuetta vielä, mutta jotain taustalla olevasta tiimistä kertoo se positiivinen kristinuskon syke, jonka vieraileva saarnaajakin voi aistia. Ja tietysti hyvään työilmapiiriin vaikuttavat niin työntekijöiden vuorovaikutustaidot, alaistaidot kuin johtaminenkin, kehityskeskusteluita, työnohjausta, oman ja työyhteisön hengellisyyden vaalimista unohtamatta.

Joskus lienee paikallaan kutsua porukalle valmentaja myös joukkueen ulkopuolelta. Siksi jokaisessa hiippakunnassa on työyhteisön kehittämisestä vastaava työntekijä. Ulkopuolisen työyhteisökonsultin kanssa kun voi tutkia ja kehittää työpaikan ilmapiiriä. Se taas on koko työyhteisön työskentelyä sen eteen, miten asiat voitaisiin tehdä vielä paremmin.

9. Minkälaisena näet seurakunnan roolin turvapaikkahakijoiden tukemisessa?

Toisaalta ajattelen, että seurakunta ei ensisijaisesti ole hyväntekeväisyysjärjestö vaan Sanan ja sakramenttien yhteisö. Luterilaisen regimenttiopin mukaan kun Kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastettujen jäsentensä kautta kirkko jo suomalaisen yhteiskunnan eri tasoilla toimii myös turvapaikanhakijoiden hyväksi.

Mutta toisaalta kysyn kuitenkin myös sen seurakunnan kannalta ensimmäisen kysymyksen: – Mitä Jeesus tekisi? Jo Raamatun alussa, Mooseksen kirjoissa, kun opetetaan: ”Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä…”

10. Miksi haet kirkkoherraksi juuri Alajärven seurakuntaan?

Juuri ajokortin saaneena muistan ajelleeni monta kertaa kirkkoon, nuorten tapahtumaan tai eri juhlille Alajärvelle.

Työskennellessäni herätysliikepappina olen saanut monta kertaa kutsun juuri Alajärvelle puhumaan – Jeesusta kehumaan – milloin kirkkoon, messuun, missioiltaan, Ristinjuhlaan, milloin telttapäiville…

Mutta: Olisinko jo kyllin iso (189 cm:) lapsuuteni naapuriseurakunnan kirkkoherraksi? Päätös siitä on onneksi Hyvän Herramme ja viisaiden valitsijoiden käsissä. Olen käytettävissänne valitessanne alipaimenta Kristuksen laumalle Alajärven Gabrielin kirkolle