MRSP-bakteerikasvustoa maljalla. Kuva: Thomas Grönthal.

Seuraeläinten bakteerien vastustuskyky antibiooteille huolestuttavan korkea

Bakteerien vastustuskyky antibiooteille (antibioottiresistenssi) on lisääntynyt viime vuosina nopeasti koirien ja kissojen bakteereissa. Yhä useammin eläinlääkäri joutuu toteamaan, etteivät tavanomaiset antibiootit enää tehoa.

Vastustuskykyisten bakteerien lisääntyminen on yhteydessä antibioottien käyttöön. Tilanteen parantaminen vaatii aktiivisia toimia – antibioottien tarpeetonta käyttöä tulee vähentää.

Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit eivät ole terveelle eläimelle vaarallisia, mutta niiden aiheuttamien infektioiden hoito vaikeutuu ja eläinten paraneminen voi viivästyä.

Pahimmillaan tehokasta lääkettä ei enää löydy. Tämä heikentää eläinten hyvinvointia. Vastustuskykyiset bakteerit voivat myös siirtyä eläinten ja ihmisten välillä, joten niillä on myös merkitystä väestön terveydelle.

Iho- ja virtsatietulehdusten hoito vaikeutumassa

Iho- ja pehmytkudosinfektioita aiheuttavasta Staphylococcus pseudintermedius -bakteereista on kehittynyt metisilliiniantibiootille vastustuskykyisiä muotoja (MRSP-bakteeri).

– Nämä muodot alkoivat yleistyä Suomessa vuonna 2009. MRSP-bakteerit ovat vastustuskykyisiä useille erilaisille antibiooteille. Koirien ja kissojen S. pseudintermedius -bakteereista noin 10 – 15 prosenttia on jo MRSP-kantoja.

– Muille lääkkeille vastustuskyky on vielä yleisempää, kertoo eläinlääkäri Merja Rantala Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen mikrobiologian laboratoriosta. MRSP-bakteeria löytyy usein oireettomiltakin potilailta, erityisesti kroonisista iho- ja korvatulehduksista kärsiviltä eläimiltä.

Virtsatietulehduksia aiheuttava Escherichia coli -bakteerin vastustuskyky virtsatietulehdusten hoitoon käytetyille ensisijaislääkkeille on huolestuttavan yleistä.

– Lähes joka kolmas E.coli -bakteeri on vastustuskykyinen amoksisillini-klavulaanihapolle ja joka viides trimetopriimi-sulfonamidille, jotka ovat yleisimmät virtsatieinfektioihin käytetyt antibiootit, toteaa Rantala.

Laajakirjoista beetalaktamaasia eli ns. ESBL-entsyymiä tuottavien bakteerien osuus kissojen ja koirien E.coli -bakteereista on neljä prosenttia. Myös ESBL-bakteerit ovat lähes aina vastustuskykyisiä useille muille antibiooteille, mikä vaikeuttaa infektioiden hoitoa huomattavasti.

Antibioottien käyttöä tulee vähentää

– Antibioottiresistenssin lisääntyminen on saatava taitettua ja eläinlääkäreiden varmistettava, ettei antibiootteja käytetä tarpeettomasti. Eläinlääkäri tekee diagnoosin ja valitsee tehokkaimman hoidon.

– Antibiootti ei ole aina tarpeen. Jos antibioottihoitoon kuitenkin päädytään, oikea antibiootti valitaan laboratoriotutkimusten perusteella, muistuttaa ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.

Suomessa on vuodesta 2002 lähtien seurattu systemaattisesti eläinperäisten bakteerien vastustuskykyä antibiooteille.

– Seuraeläinten tautitapauksista eritettyjen bakteerien antibioottiresistenssiä seurataan ja niiden ominaisuuksia tutkitaan eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen mikrobiologian laboratoriossa ja muiden eläinlajien osalta Evirassa. Tiedot julkaistaan FINRES-Vet -raportissa, kertoo erikoistutkija Suvi Nykäsenoja, joka vastaa FINRES-Vet -ohjelmasta Eviran Elintarvike- ja rehumikrobiologian tutkimusyksikössä.