Aune Malinen ja Anna-Liisa Mäenpää kohtasivat toisensa 72 vuoden jälkeen. Suunnilleen tällä paikalla kohdattiin myös edellisen kerran.

Ensikohtaaminen 72 vuoden jälkeen

Karjalasta Impilahden Vatainkylän Kerisyrjästä lähti evakkoon jatkosodan aikaan Aune Winter, nyk. Malinen.

Kylän varsojen kanssa nuori tyttö lähetettiin kohti tuntematonta. Härkävaunulla tultiin Ähtärin Inhaan, josta 16 -vuotias tyttö matkasi hevosella Soinin Hautakylälle.

Nälkiintynyt ja likainen tyttö nukkui yöt hevosen vieressä. Kuusivuotias Anna-Liisa Väliaho, nyk. Mäenpää, pyysi tyttöä luvan perästä syömään kotiinsa. Malinen ei muista, kuinka monta päivää matkassa oli oltu ja kuinka ruuan saanti oli onnistunut ennen tuota hetkeä.

– Yläkerran isä oli lähettänyt enkelin katsomaan minua tien varteen. Anna-Liisa tuli sadan metrin päästä ja antoi valokuvansa minulle. Valokuva helmet kaulassa seisovasta 7 -vuotiaasta tytöstä säilyi minulla nämä vuosikymmenet, kertoo Malinen.

– Isäni oli rintamalla työhommissa ja äiti lähti evakkoon edellisenä päivänä lehmien kanssa. Istuin orpona kuorma-autossa, joka vei mukanaan. Kuorma-auto ajeli Hautakylältä usein asioille Kirkonkylälle. Auto jätti aina tienristeykseen ja kuljettaja meni hoitamaan asioita.

– Karjalaisia tuli siihen aikaan paljon tänne päin. Minä asuin Väliaholla muutaman viikon. Muistan, että lehmiä lypsettiin muitten naisten kanssa käsin kyykyssä.

– Eräänä päivänä koin ihmeen, kun Kirkonkylän risteyksen kohdalle saapui äitini lehmälauman kanssa. Väliahon jälkeen matkattiin Reino Akonniemen talolle Itä-Ähtäriin, jossa asuin puolisen vuotta. Äitini ja isänikin tuli sinne ja siellä saimme asua hyvässä huolenpidossa. Asuimme siellä siihen saakka, kun isäni osti talon Kokkolan Ykspihlajasta.

Elokuussa 90 vuotta täyttävän Malisen elämä on ollut vaiherikas. Kokkolassa hän asui perheensä kanssa siihen asti, kunnes tapasi tulevan miehensä. He asuivat Kotkassa ja Ruukissa. Mies kuoli vuonna 1985. Nykyään Aune Malinen asuu Jyväskylässä omassa kerrostaloasunnossaan.

Kohtaaminen

Aune Malinen lähti muistelemaan nuoruudenaikojen paikkoja yhdessä kahden tyttärensä kanssa Jyväskylästä.

Anna-Liisa ja Kalle Mäenpään tytär Minna soitteli Malisen tyttärelle Jyväskylään. Olihan tulossa Seinäjoelle Komiat Karjalaiset kesäjuhlat. Josko Malinen olisi tulossa sinne, niin vielä nähtäisiin.

Kohtaaminen onnistuikin mainiosti. Mäenpään kotona tarinaa tuli kovasti, kun muisteltiin sota-aikaa. Muistojen jälkeen poikettiin katsomassa paikkaa, jossa nuorten kohtaaminen tapahtui. Paikka oli noin sata metriä nykyisen Veikko ja Arja Väliahon talosta.

Kirkonkylällä pysähdyttiin nykyisen kiertoliittymän kohdalle muistelemaan vuosikymmenten takaisia asioita. Muistoja jaettiin myös edesmenneen Reino Akonniemen haudalla. Hautausmaalla käytiin myös Anna-Liisan äidin haudalla. Akonniemen ja Väliahon evakkotyttö sai palata nuoruuden muistoihin, jotka eivät aina olleet kovin ruusuiset.

Muistot kotiseudulta tulevat Malisen uniin aika ajoin.

– Kotitaloni Impilahdessa sijaitsee noin 40 kilometriä Sortavalasta. Isäni oli ostanut ja laajentanut kotitaloa ja tilaa. Tiilet tehtiin itse kotona ja talo oli jämerän kallion päällä. Siinä asuttiin pari talvea, kunnes paikasta piti lähteä. Myöhemmin talo poltettiin ja hävitettiin venäläisten toimesta. Venäläiset omistavat alueen, missä ei ole juuri mitään jäljellä.


Rami Puro