Taiteilija Sirpa Kataja on viime aikoina innostunut pellavatöistä. Pellavakankaalle maalataan ainoastaan kuva; muu osa pellavakankaasta jää sellaisenaan näkyville.

Taitelija Sirpa Katajan unelma toteutui

Vimpeliläisen taitelijan Sirpa Katajan näyttely Lapualla Patruunagalleriassa avattiin marraskuun lopussa. Mitä silmäni näkevät… -näyttely on avoinna Kulttuurikeskus Vanhassa Paukussa 14. tammikuuta saakka. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Samalla Katajan unelma ensimmäisestä taidenäyttelystä toteutui. Hän iloitsee hänelle suodusta mahdollisuudesta, koska Patruunagalleriaan hyväksytään yleensä vain ammattitaitelijoiden töitä.

Näyttelyn avasi Järvilakeuden kansalaisopiston rehtori Leea Keto. Hän kuvasi puheessaan Katajan hieman erilaista reittiä taiteilijaksi, ja vertasi sitä kirjailijan uraan.

Näissä tauluissa Sirpa Kataja kuvaa naisena olemisen eri tunnetiloja.

– Ei kirjailijaksikaan tulla sillä, että mennään johonkin tiettyyn kouluun, hän viittaa Katajan taiteen itse oppimiseen. -Taiteilijaksi pyritään aika monia teitä ja Sirpallakin on aika pitkä reitti, johon monenlaista mahtuu.

Pääsy Patruunagalleriaan merkitsee Katajalle hänen omien sanojensa mukaan paljon. Hän iloitsee siitä, että hänet on hyväksytty siihen joukkoon, jonka työt pääsevät nyt näyttelytilassa esille. Hän kuvailee joskus kokevansa itsensä hieman ulkopuoliseksi, kun on itse opiskellut ja oppinut taiteen tekemistä.
– Toivottavasti saan arvostusta nyt muidenkin taholta.

Hänen taiteensa on enemmän esittävää, mistä hän itsekin pitää. -Nykyään on nykytaidetta niin hirveästi. Haluan, että on kuva jota voi katsella ja miettiä, mikä tuo on, hän kertoo.

Katajan teokset antavat katsojalle sijaa juurikin tälle pohdinnalle. Näytteillä oleva kokoelma sisältää useita teoksia, jotka liittyvät naisena olemisen teemoihin. Naisaiheissa on naisen tuntoja ja naisiin kohdistuvia odotuksia.

Teosten nimet, kuten Lokeroitu ja Elämän pyörteissä, antavat teoksia katsottaessa suuntaa ajatuksille, mutta jokainen voi niitä tutkiessaan pohtia taulun sisältöä enemmänkin.

Ajan kuluessa maisema- ja kukka-aiheet ovat osittain vaihtuneet ihmisten kuvaamiseen, vaikka luontoonkin liittyviä teoksia on runsaasti nähtävillä.

Ihmisaiheisissa tauluissa on harvoin kasvoja eikä monessa näy silmiä. Hän haluaa antaa katsojan mielikuvitukselle enemmän tilaa, kun teos ei ole varsinainen muotokuva.

Näyttelyssä Kataja tuo esille tämän hetken mieluisimmat teoksensa. Yhteensä 31 teoksen näyttely koostuu pääosin parin viime vuoden aikana valmistuneista tauluista. Hän kertookin, että yksi taulu ehti juuri vasta kuivaa ennen näyttelyn avaamista. Näyttelyssä on esillä myös pieni määrä Katajan taideposliinia.

Hän onkin toiminut pitkään Järvilakeuden ja Järvi-Pohjanmaan kansalaisopistojen tuntiopettajana. Avauspuheessaan Keto tuokin esille kansalaisopistoissa usein toteutuvan mestari-kisälliperiaatteen, jolloin oppilas pystyy jakamaan omaa osaamistaan.

Katajan tie kansalaisopiston opettajaksi kulkikin juuri näin. Kun eräs posliininmaalauksen opettaja lähti, hän kertoi Kedolle Katajasta, lahjakkaasta oppilaastaan, ja kehotti kysymään saisiko Katajaa innostumaan opetustyöstä. Sillä tiellä hän yhä on, ja pian 15 vuotta kestänyt ura tuntiopettajana yhä jatkuu.

Vaikka näyttelyn aikaansaaminen vaati paljon työtä, eivät ideat ole tyrehtyneet missään vaiheessa. Inspiraatiota tulee luonnon lisäksi laulunsanoista, joista yhtenä esimerkkinä on teos Viistäköön siipeni maata. Ne laulunsanat kuultuaan ajatus teoksesta alkoi syntyä.

Avajaisiltana tunnelmat olivat hyvät, vaikkakin hieman jännittävät. Kataja kertoi olevansa odottavissa tunnelmissa, ja toivookin palautetta katsojilta.

– Positiivinen tai negatiivinen palaute on paikallaan, kaikki ei voi tykätä kaikesta, hän kuvailee odotuksiaan ihmisten reaktioista. Avajaisissa olikin jo runsaslukuisesti teoksiin tutustujia paikalla.

Jaana Koivukoski