Arto Kytölä kannustaa vanhempia ladulle lasten kanssa!

Alajärveläinen Arto Kytölä ponnahti tutuksi muillekin, kuin hiihtoa harrastaville, sivakoituaan helmikuun alussa Finlandia -hiihdossa sata kilometriä yhdeksänneksi nopeimpaan aikaan.

Tämä suoritus oli melkoinen kruunu sille tosiasialle, että Arton hiihtoharrastus syttyi uudelleen yli 30 vuoden tauon jälkeen, vasta kaksi vuotta sitten.

Tilanne, josta hiihtoharrastus sai tuulta alleen, oli tyky -päivä. Tyky-päiviin monet ovat osallistuneet, mutta harvat ajatelleet, että päivä voisi oikeasti olla kipinä aidon liikuntaharrastuksen syntymiselle?

– Työskentelen Japolla ja tyky -päivässämme oli mahdollisuus hiihtoon. Lähdin hiihtämään ja ihmettelin, miten helppoa ja mukavaa se oli, Arto muistelee.

Artolla on vahva tausta hiihtoon, sillä parikymppiseksi saakka hän hiihti kilpaa SM -tasolla kymmenen sakkiin asti. Sitten hiihto jäi, tuli perheen perustaminen ja työ. Sukset miehellä toki on aina ollut, mutta monta talvea oli kulunut niin, etteivät ne olleet lumessa käyneetkään.

Reilu 30 vuotta myöhemmin into syttyi uudelleen. Hiihto tuntui todennäköisesti niin helpolta, koska Arto oli puolta vuotta aikaisemmin alkanut kulkea pyörällä töissä. Pohjakunto oli rakentunut pikkuhiljaa 22 kilometrin päivittäisellä pyöräilyllä.

Kun kipinä oli syttynyt, ladulla tuli jo kevättalvella 2015 vietettyä aikaa ja ensimmäinen pitkä hiihto, Mesikämmen hiihto Ähtärissä 60 kilometrin mittaisena antoi vahvan tunteen, että juuri tämä on se oma juttu!

– Viime talvena pitkiä hiihtoja hiihdin sitten jo toistakymmentä, esimerkiksi Saame Skin Norjassa. Se on 90 kilometrin mittainen, upeissa tunturimaisemissa kulkeva reitti, Arto kertoo. Tuon jälkeen hän jäi vielä Lapponia -hiihtoviikolle, jossa hiihdetään kolme pitkää hiihtoa viiden päivän aikana.

Hiihtokilometrejä viime talvena tuli yli 2000, siihen päälle kesäkauden rullasuksilla hiihto ja pyöräily, jota tulee pelkästään työmatkoista 4000 kilometriä vuodessa. Lisäksi pyöräilyporukassa pyöräillään kesäaikaan viikonloppuisin 60-200 kilometrin reittejä.

Hiihtokuntoa Arto hioo Alajärvellä keskustan kuntoradalla, joka on tänäkin talvena ollut loistavassa kunnossa lumen vähyydestä huolimatta, mistä iso kiitos ladun kunnossapitäjille. Haastetta ja aikaisempaa ladulle pääsyä löytyy sitäkin läheltä, Lehtimäen Valkealammelta.

Lapset mukaan ladulle!

Viikoittain Arto hiihtää noin 200 kilometriä. Viikonloput kuluvat kisoissa, mutta viikolla hiihdetään usein perheen kahden nuorimman lapsen kanssa, heidän ehdoillaan.

– Ladulla näkee vanhempia lapsineen, mutta ne lapset joiden kanssa hiihdetään, ovat yleensä alle kouluikäisiä. Vanhempien kannattaa lähteä hiihtämään myös alakouluikäisten kanssa! Lapset tykkäävät kyllä liikkua, mutta eivät yksin vaan yhdessä vanhempien kanssa, Arto kannustaa.

Arto uskaltaa oman kokemuksensa perusteella suositella hiihto- tai liikuntaharrastusta ihan jokaiselle. – Itsestäni olen huomannut, että enää en väsy työnteossa. Ei tarvitse huilata välillä ja olo on kuin 20 vuotta olisi menty takaisin ajassa.

Moni miettii, että itsellä ei ole aikaa liikkumiseen. – Itsekin luulin, ettei minulla olisi aikaa. Mutta sitä on jokaisella, joka käy vieraan töissä. Liikkumiseen pitää suhtautua kuin työhön, sille varataan oma aikansa.

Arto ei koe, että hänellä liikuntaan käytetty aika olisi pois jostain tärkeästä. Etenkin nyt kun nuorimmat lapset ovat isänsä mukana hiihtoladulla, niin tilanne on milteipä päinvastainen.

Hiihtoa ja polkujuoksua

Tälle talvelle Arto Kytölällä on edessään vielä lukuisia pitkiä hiihtoja, esimerkiksi Vuokatti-hiihto ja Ylläs-Levi hiihto huhtikuussa.
Kesällä odottavat sitten toisenlaiset haasteet, sillä tarkoituksena on lähteä kokeilemaan Nuts Pallas polkujuoksutapahtumaa tavoitteena suoriutua 134 kilometrin haastavasta juoksumatkasta.

– Joskus 80 -luvun lopulla juoksin muutaman maratonin, mutta nyt pitää kyllä kevään tullen lisätä juoksua pyöräilyn kustannuksella. Viime vuonna samaisessa tapahtumassa iso osa juoksijoista joutui jättämään leikin kesken sääolosuhteiden vuoksi, joten reitin selvittäminen kunnialla on jo hyvä tavoite.

Kovin helppoa Arton ei ole asettaa kisaan tavoitetta, että läpimeno riittää, sillä parina viime vuotena hän on saanut ihmetellä, mistä sitä kilpailuviettiä edelleen löytyy? – Vaikka minulla on jo ikää, niin millään ei meinaa voida antaa periksi nuoremmille miehille, Arto nauraa.

Ainoa asia, mikä tällä hetkellä liikuntaharrastuksen suhteen Arto Kytölää harmittaa on se, että olisi pitänyt aloittaa uudelleen edes kymmenen vuotta aikaisemmin.

Parempi kuitenkin myöhään kuin ei silloinkaan ja paljon kilometrejä on vielä edessäpäin. Arto Kytölä on kiitollinen siitä, että Japolla työnantaja suhtautuu liikuntaan erittäin kannustavasti jopa niin, että työnantaja sponsoroi kisatapahtumiin osallistumisen.

Tällä on suuri merkitys ja vastapalveluksena yritys saa rautaisen terveyden omaavan työntekijän, jolle ei pikkuvaivoista kerry sairauspoissaoloja.

Tuula Jokiaho