Takaperinjuoksun tuoreet suomenmestarit Tinja ja Joni Osmonen leipoivat innokkaasti pikkuleipiä Lappajärven ”Sata päivää sataan vuoteen”-venetsialaisissa.

Sata Kyläluutaa lensi virkistämään kyläilykulttuuria

Lappajärveltä lähti sata Kyläluutaa matkaan eri puolille Suomea elvyttämään kyläilykulttuuria. Hiljattain oli sata päivää aikaa Suomen 100-vuotisjuhlaan, joten kunnassa vietettiin venetsialaisia teemalla Sata päivää sataan vuoteen. Halkosaaren iltajuhlassa Kyläluudista kertoi Elsa Rajala, idean äiti.

Kyläluutien äiti Elsa Rajala muistutti, että naapureita ja ystäviä ei saa unohtaa ja kehotti hymyilemään silloin, kun ei ole surun aika. Elsan käsissä Kyläluutia ja mukana matkaava muistivihko.

– Kyläluutia lähtee kuntiin Utsjoelta Hankoon, Ilomantsista Vaasaan ja yksi kappale Ahvenanmaallekin. Paljon menee Pohjanmaalle, Elsa Rajala kertoi.

Luutia ovat askarrelleet ikäihmiset Rajalan pihapiirissä. Ne ovat pieniä, noin 10-senttisiä risuluutia, joiden tarkoitus on herättää henkiin vanhaa kyläilykulttuuria. Rajala neuvoi, että luutaa ei saa jättää postilaatikkoon eikä antaa postin kuljetettavaksi, vaan se on vietävä viikon kuluessa itse naapuriin. Samalla tulee vaihdettua vähintään muutama sananen, ja kenties käynti johtaa jopa uuteen ystävyyssuhteeseen.

– Vuonna 2009 Lappajärvellä laitettiin 6 Kyläluutaa kiertämään ja ne saavuttivat yli 250 kotia ja synnyttivät ystävyys- ja naapuruussuhteita.

Luudan mukaan kuuluu muistikirja, johon kirjoitetaan kuulumisia, muistelmia, tarinoita, runoja ja liimataan kuvia. Sen jälkeen ne viedään naapuriin. Lappajärvellä kulkeneet muistikirjat ovat luettavina Lappajärven kirjastossa.

– Niissä on asioita porkkanamaan harventamisesta lapsen syntymään saakka, Rajala totesi.

Kyläluudan ja muistikirjan mukana kuntiin lähetetyissä ohjeissa kerrotaan, että luudan voi laittaa liikkeelle esimerkiksi jossain kunnan tai järjestön tapahtumassa tai vaihtoehtoisesti kirjastossa, jolloin siitä kerrotaan paikallislehdessä. Kuntalaiset tai jokin järjestö voivat tehdä lisää luutia, jos halutaan, että niitä kulkee samanaikaisesti usealla suunnalla.

Hannu Kallinki, Risto Olli ja Esa Rantakangas Lappajärven reserviupseerikerhosta möivät Halkosaaren iltajuhlassa hernekeittoa. Urhojen 80-litrainen rokka oli höystetty palvatulla sialla.

– Älkää unohtako naapureita ja ystäviä. Hymyillään, kun ei ole surun aika, Rajala kannusti.
Aijjoos-kumppanuushanke kehitti Kyläluuta-toimintamallin Rajalan ideasta vuonna 2009. Mallia on jo käytetty useissa kunnissa ja kylissä ympäri Suomea.

Lapset leipoivat sata pikkuleipää

Lappajärven venetsialaisissa oli ohjelmaa aamukymmenestä iltaan puoli kymmeneen. Nuorisotiloissa jauhot pöllysivät.

– Mun vuoro, sä oot jo sekoittanut niin paljon, Joni Osmonen vaati.

Joni teki cookies-taikinaa yhdessä serkkunsa Tinja Osmosen kanssa ja välillä luettiin ohjetta paperista. Pikkuleipiin upotettiin värikkäitä karkkeja ja suklaaraastetta. Leipominen oli 3. luokkalaiselle Tinjalle ja 4. luokkalaiselle Jonille ennestään tuttua puuhaa.

– Leivon aina välillä, kun isosiskot leipoo, Tinja kertoi.

Joskus myös naapurissa asuva Joni-serkku liittyy seuraan.

– Ja olen leiponut äitin kanssa kotona, Joni lisäsi.

Tinja ja Joni olivat osallistuneet ahkerasti venetsialaisten muihinkin ohjelmiin.

– Tämä on ollut aikamoinen kisapäivä. Kumpikin voitti oman sarjansa takaperin-juoksussa. Me pelattiin myös norsupalloa, siinä potkittiin isoa jumppapalloa niinkuin jalkapalloa, Tinja selitti leipomisen lomassa.

Leipojia oli vain kymmenkunta, joten pidot olivat erinomaiset: noin 10 pikkuleipää mutusteltavaksi leipojaa kohti. Heitä ohjasivat toiminnanjohtaja Tanja Näätänen 4H-yhdistyksestä ja seurakunnan nuorisotyön ohjaaja Maria Stenman.

– Kesällä pidin 12 lapselle 5:nä päivänä kokkikerhoa koulun tiloissa ja mukavaa oli, Stenman kertoi.

Anne Savela