Kansalaisopiston kurssi hiilimiilun poltosta toteutui Alajärvellä. Tämän syksyn hiilimiilu kurssi on järjestyksessään toinen, joka Kyösti Heikkilän toimesta järjestetään.
Tätä nimenomaista kurssia varten Kyösti Heikkilä oli varannut viime vuoden tuulenkaatoja metsästään, mutta sai lahjoituksena puut Suomenselän metsänhoitoyhdistykseltä Arto Alaselta.
Hiilimiilun polttoa ei ihan joka kylällä nykyaikana pääse katsomaan. Puun hiiltäminen tarkoittaa puun kuumentamista ilmattomassa tilassa, jonka tuloksena saadaan hiiltä. Puut eivät saa palaa, vain kyteä.
Pohjan tekemiseen asetettiin ensin mäntyä. Keskelle pystyyn jätettiin neljä runkoa, jonka sisälle laitettiin sytykkeet. Ympärille ladotaan karsittua mäntyä pystyyn. Ympärille maata ja mätästä siten, että puut peittyvät maa-ainekseen.
Tästä muodostuu kasa, jonka sivulle laitetaan putki, josta savuhöyryt pääsevät pois. Savua tarkkailemalla voi sanoa, että hiiltyminen tapahtuu odotetusti.
Savuhöyry ei varsinaisesti haise savulle, vaan on vaaleaa vesihöyryä. Mikäli savuhöyry muuttuu tummemmaksi, on se merkki siitä, että puut palavat. Tällöin ilmareikiä tukkimalla saadaan palaminen aisoihin.
Möksyssä poltettavassa hiilimiilukasassa oli noin 6,5 kiintokuutiota mäntyä. Kyöstin arvion mukaan siitä saadaan noin neljä kiintokuutiota hiiltä, jota voi käyttää vaikkapa pajalla ahjossa. Tämä määrä hiiliä riittää talven yli pajatöihin.
Kokonainen päivä meni hiilimiilun pohjatöihin sekä kasaamiseen. Tästä seuraavana aamuna kasan sisällä olevat sytykkeet sytytettiin ja sen jälkeen järjestettiin kurssilaisten kesken ympärivuorokautinen valvonta. Arvion mukaan hiilimiilu kytee noin viikon.
Ison hiilimiilun viereen pystytettiin toinen, huomattavasti pienempi hiilimiilu samalla tekniikalla. Tämän Kyöstin pojat Elmeri ja Nestori pääsivät sytyttämään.
Tanja Kyrönlahti
