Jorma Heikkilä on julkaissut vastikään kolmannen, kantaisänsä vaiheista kertovan romaanin.

Markuksen tarina jatkuu

Vimpeliläislähtöinen Jorma Heikkilä on julkaissut Sarkaa ja aivinaa -nimisen romaanin, jossa seurataan Heikkilän kantaisän, Markus Matinpoika Västerspangarin elämää.

Heikkilän kaksi ensimmäistä romaania – Yläjuoksulaisia vuodelta 2012 ja Joki jäätyy vuodelta 2014 – kuvaavat Markus Matinpoika Västerspangarin varhaisempia vaiheita. Vindala-sarjan kolmannessa romaanissa eletään vuosia 1809–1817. Kirjan kuvituksesta vastaa Anni Viitasaari.

Sarkaa ja aivinaa Markuksen syvästä surusta. Hän oli läsnä, kun Hovilan Kaisa – Markuksen suuri rakkaus – kuoli.

Sarkaa ja aivinaa lähtee liikkeelle sen päivän tapahtumista, joihin Joki jäätyy -romaani päättyy. Uutuuskirjassa edetään Markuksen surun kautta Markuksen ja Anna Finnilän häiden jälkeiseen aamuun. Paljon ehtii tapahtua sekä romaanissa että Markuksen elämässä.

Työläs rupeama

Aivina tarkoittaa pellavakuitua, josta tehtiin aikanaan naisen puseroa varten hienoin mahdollinen, ohut ja kaunis kangas. Vaatetuksen yksityiskohtia kuvatakseen Heikkilä kävi Kansallismuseossa ja sai viitteitä Rahvaan puvut -nimisestä kirjasta.

– Kirjan kirjoittaminen oli todella työlästä. Vaatetus, työtavat ja työkalut täytyi kuvata kirjassa oikein.

Esimerkkinä Heikkilä käyttää mutkallista viikatetta, jossa on käyrä varsi. Tällainen viikate tuli Vimpelin suunnalle savolaisten mukana idästä. Viikatteesta löytyi tietoa kansankulttuuria käsittelevistä kirjoista.

– Taitava mies pystyi niittämään mutkallisella viikatteella kaksipuoleisesti. Ohuen nevan niittämisessä tällainen viikate oli hyvä.

Tutkimustyötä Heikkilä teki myös esimerkiksi nuorten seurusteluun ja tapoihin liittyen. Samoin tervakaupan ja pappilan asioiden kuvaus pohjautuvat todellisuuteen.

Koukuttava kerronta

Kolmannessa romaanissaan Jorma Heikkilä kertoo pyrkineensä edelleen tavoittelemaan sitä kieltä, jota Savonjoen pohjoisrannalla puhuttiin hänen lapsuudessaan.

Vimpeliläisille ja pitäjästä lähtöisin oleville lukijoille suorien lainausten puheen rytmi on tuttua, samoin sanat: myö, pijä, noije, hurijassa, kotiippäi, poijat. Jotakin Jorma Heikkilän juuriin liittyvääkin sen päähenkilöstä löytyy.

–Markuksen ajatusmaailmassa täytyy olla jotakin, jonka tiedän, Heikkilä pohtii.

Sarkaa ja aivinaa -romaani tarjoaa arkisten tapahtumien lisäksi muiden muassa pappi Henrik Alceniuksen perheeseen liittyvän urotyön ja myös romanttisia sävyjä.

Heikkilän kolmessa romaanissa on yhteensä 932 sivua. Pakollinen kysymys kuuluu, että saako Markus Matinpoika Västerspangarin (1794–1851) tarina vielä jatkoa romaanin muodossa, kovien kansien välissä? Uutuuskirjan tapahtumien päättyessä Markus on 23-vuotias.

–Se riippuu lukijoista. Palaute, kritiikki ja suora puhe vaikuttavat. Jos tulee samanlaista palautetta kuin kahdesta ensimmäisestä romaanista, on oikeastaan pakko kirjoittaa – jos terveyttä riittää, tuumaa Jorma Heikkilä.

Virpi Poikelin