Iloinen pilke silmäkulmassa Olle, eli Väinö Aronen, kertoi muistelmiaan. Monenlaisia kommelluksia on matkavarrelle sattunut. Olle on kiitollinen, että on saanut olla terveenä ja asua kotonaan Möttösessä.

Arosen linjalla Möttösestä Vimpelin kautta Seinäjoelle

Marraskuussa 94 vuotta täyttävä Väinö Aronen tervehtii iloisesti ovella kun menin häntä tapaamaan. Väinö asuu vaimonsa Ellin kanssa Perhon Möttösessä. Arosilla on lapsia jo neljännessä polvessa. Naimisissa Ellin kanssa he ovat olleet jo 72 vuotta. Väinö nimeää rakkaimpana harrastuksenaan kalastuksen.

Väinö paremmin tunnettu nimellä Olle, on syntyisin Etelä-Hämeestä, Asikkalan pitäjästä. Tarina lähtee siitä, että ensimmäisen kerran Olle oli ollut linja-auton kyydissä isänsä kanssa viisivuotiaana ja siitä se pikku pojan haave syntyi.

Silloin ei autoissa ollut yhtään lämmitystä. Suolapussilla raaputettiin huurut pois, että näki ajaa. Tokikaan ei tuolloin ollut yhtä paljon autoja teillä.

Olle lähti jo varhaisessa vaiheessa maailmalle, vain 12 vuotiaana. Silloisen istuvan presidentin Kyösti Kallion myöntämällä luvalla Olle sai jo 16 vuotiaana ammattikortin. Vuonna 1952 Olle muutti Möttöseen ja toimi Kalle Armas Hämeenniemen kuskina 20 vuotta.

Tuo linja tunnettiin paremmin Arosen linjana. Reitti kulki Möttösestä Vimpelin kautta Lapualle ja siitä Seinäjoelle. Yhteen suuntaan kilometrejä tuli 152. Olle ajoi linja-autoa kuusi päivää viikossa. Lisäksi sunnuntaisin oli paljon ajoja erilaisiin tapahtumiin. Eritoten kesät olivat kiireisiä.

Talvisin autot olivat taivasalla. Silloin niitä yritettiin peitellä matoilla ja täkeillä, mitä nyt kotoa löytyi vällyjä. Oikein kovilla pakkasilla piti parikin kertaa yössä käydä käynnistämässä autoa. Jäähdytintä ei saanut päästää jäätymään.

Olle toi myös iltaisin sytytystulpat hellan päälle. Kun puuhellaa lämmitti aamuisin, sai lämmitetyt tulpat mukaan ja auto käynnistyi helpommin.

Lapua oli silloin kauppala ja Seinäjoella oli koko keski- ja pohjanmaan alueen keskussairaala. Sinne kulki paljon ihmisiä. Linja-auto kuskina Olle kantoi odotushuoneeseen potilaita, jotka eivät itse päässeet kävelemään.

Vimpeliin kulki myös paljon ihmisiä linja-autolla. Parhaimmillaan 150 henkilöä. Siellä toimi Tiklaksen neulomo, oli kaksi suksitehdasta, TVH:n varikko, vehnämylly ja meijeri. Oksakoskelta vietiin linja-autossa kaikki kermamaidot ja Peltokankaalta myllypussit.

Kymmenkunta oppilasta kulki Vimpelin oppikoulussa viikot. Luoma-aholta ja Paalijärveltä tuli kyytiin paljon koululaisia. Autossa oli 36 paikkaa ja taisi parhaimmillaan yli 80 henkeä matkustaa. Osa seisoi käytävillä, mutta ei se ketään haitannut.

– Ei se auto niin täynnä ole, ettei yksi mahdu mukaan Olle huikkaa.

Arosen linja oli täydessä lastissa mennen tullen. Joka kirkonkylällä vaihtui ihmiset. Ollella oli tapana myös kätellä kaikki asiakkaat. Olle myös tunsi kaikki matkustajat ja päätti jo nuorena miehenä, että sinuttelee kaikkia. Joskus matkahuollon edustalla seisoi niin paljon ihmisiä, että poliisi joutui karsimaan ylimääräisiä. Jotkut ovelat matkustivat auton katolla siihen asti, että matkustamoon tuli tilaa.

Tavaraliikenne lisääntyi pikku hiljaa ajanmyötä. Kaikki lihat kuljetettiin linja-autoissa kauppoihin pärekopissa. Kylillä ei ollut valoja siihen aikaan. Hyvin harvoin näki pihavaloja. Kun kaupan ovet olivat kiinni, täytyi kopistella ovilla, että kauppias tuli hakemaan lihat varastoonsa.

Sattui kerran jouluaikaan, että Sääksjärven kauppias nukkui kaupan yläkerrassa. Kauppias tuli vihaisena alakertaan, ettei lihojen takia tarvitse tulla herättelemään. Ne voi jättää ulos odottamaan. Näin toimittiin.

Seuraavana päivänä oli jouluaatto ja Olle ajoi kaupan ohitse. Kymmenkunta koiraa oli kerääntyneenä kaupan lähellä ja kantaa kokonaisia kinkkuja suussaan. Olle tiesi heti, mistä oli kyse. Lihaa, makkaraa ja kinkkua sisältävät kopat olivat tyhjiä. Tuona jouluna ei lihaa ja kinkkua ollut kaupan tiskillä myynnissä.

Kerran linja-autosta särkyi rengas. Oltiin jossain metsätaipaleella ja pakkasta oli jonkun verran. Lähimpään taloon oli käveltävä soittamaan apua. Karstulasta kaveri otti taksin ja lähti hakemaan rengasta Jyväskylästä asti.

Sillä aikaa matkustajat olivat tehneet nuotion tien vierellä olevasta puukasasta. Siihen aikaan oli karjalaisia paljon ja heillä oli aina eväät mukana. Siinä sitten jaettiin vähät eväät matkustajien kesken ja lämmiteltiin nuotiolla. Ei siinä kenelläkään kiirusta ollut. Sitten tuntien päästä kun rengas saatiin paikalleen, matka jatkui.


Tanja Kyrönlahti