Kasvatustieteiden tohtori Eliisa Leskisenoja (edessä) toi Vimpelin Aapiskujan opettajille tietoa positiivisesta pedagogiikasta. Ilmeistä päätellen opettajat ovat jo hyvin positiivisuuden jäljillä.

Iloa, ystävällisyyttä ja flow’ta kouluelämään

Kasvatustieteiden tohtori Eliisa Leskisenoja toi Vimpeliin Aapiskujan koululle viestiä positiivisesta koulunkäynnistä. Leskisenoja tutki vuonna 2016 julkaisemassaan väitöksessä, miten oppilaat saataisiin iloitsemaan ja innostumaan koulunkäynnistä samalla tavalla kuin ystävistä tai harrastuksista.

– Koulunkäynnistä tulee mielekästä, kun käytetään vaihtelevia, kekseliäitä, ajanmukaisia ja yhteistoiminnallisia opetusmenetelmiä ja työtapoja, Leskisenoja määrittelee.

Opetukseen ja oppimiseen pitää kuulua paljon enemmän kuin vain opettajan luennointi ja työkirjojen täyttö.

– Opetuksessa on huomioitava oppilaiden kokemusmaailma ja mielenkiinnon kohteet. Täytyy keksiä keinoja lasten osallistamiseen ja aktivoimiseen.

Myös koulun ilmapiiri ja ihmissuhteet tarvitsevat rutkasti huomiota. Lämpöä tarvitaan.

– Sellaiseen kouluun on mukava lähteä, jossa odottaa välittävä ja hyväntuulinen opettaja sekä hyviä kavereita. Hyvinvoinnin ja hyvän luonteen taidot kannattelevat lasta elämässä paljon paremmin kuin pelkät laajat tietovarastot.

Tutkimuskohteena oma koululuokka

Eliisa Leskisenoja toteutti väitöstutkimuksen omien kuudesluokkalaistensa parissa Sodankylässä lukuvuonna 2013–2014.

– Koulutyömme perusta oli positiivinen ja välittävä pedagogiikka. Rakensimme uuden toimintakulttuurin palapelin lailla pienistä, yksinkertaisista ja helposti toteutettavista asioista, jotka muuttivat kouluarkemme mielenkiintoisemmaksi, yhteisöllisemmäksi ja myönteisemmäksi.

Leskisenojan ns. positiivisen pedagogiikan työkalupakki koostuu tieteellisesti perustelluista positiivisen psykologian harjoitteista, erilaisista pedagogisista toimintatavoista sekä luokan uusista rutiineista tai työtavoista.

– Vuoden aikana tapahtui huimia positiivisia muutoksia niin luokkayhteisön ihmissuhteissa kuin oppimisessakin. Itse koin puhkeavani opettajana kukkaan ja koin aivan ällistyttävää työniloa ja -imua.

Luokan sosiaaliset suhteet vahvistuivat, oppilaiden koulutyö muuttu sujuvaksi ja palkitsevaksi, oppimistulokset, yhteistoiminta ja motivaatio paranivat ja käyttäytymispulmat vähenivät.

Viime vuonna Leskisenoja julkaisi kirjan nimeltä Positiivisen pedagogiikan työkalupakki. Hänen oppejaan on jo hyödynnetty kouluissa ja varhaiskasvatuksessa.

– Erityisesti vahvuusajattelu on omaksuttu moniin päiväkoteihin ja kouluihin. Lisäksi opettajat ovat tykästyneet esimerkiksi kiitollisuusharjoitteisiin, aamupiiriin ja mikä meni hyvin? -harjoitteeseen.

Sodankylässä Leskisenojan oppilaat tuunasivat ruutuvihoista kiitollisuuspäiväkirjat ja kirjoittivat niihin kiitoksenaiheita kerran, pari viikossa.

– Aluksi se oli joillekin vaikeaa, mutta vähitellen yhteisten pohdintojen kautta kaikkien silmät avautuivat yhä enemmän ympärillämme oleviin kiitoksenaiheisiin ja rivit päiväkirjassa alkoivat täyttyä.

Leskisenojan ”työkalupakkiin” kuuluva aarrearkku valmistetaan apuvälineeksi niitä hetkiä varten, jolloin elämä ei hymyile lapselle. Sen voi valmistaa koristelemalla kannellisen pahvilaatikon mieleisekseen.

Oppilas metsästää arkkuun omia aarteita, joihin liittyy myönteisiä muistoja tai mielleyhtymiä: valokuvia, matkamuistoja, kortteja, kirjeitä, idolin kuvia, lempilaulun sanoja, lempireseptejä, lehtileikkeitä, askarteluja, piirroksia, lahjoja, pikkupehmoleluja.

– Kun lapsen mieliala kaipaa positiivista nostetta, hän voi tutkia rauhassa arkkunsa sisältöä, elää uudelleen niitä ilon ja onnen hetkiä, joita arkun tavarat tuovat hänen mieleensä. Samalla mieliala yleensä kohenee nopeasti.

Leskisenoja kannustaa tavoittelemaan flow-kokemukselle otollista ilmapiiriä.

– Flow tarkoittaa tilaa, jolle on ominaista täydellinen tehtävään uppoutuminen ja siihen sulautuminen. Tällöin oppilaiden keskittymisen, mielenkiinnon ja nautinnon aste on yleensä hyvin korkealla.

Flow´n voi saavuttaa, jos tehtävä liittyy lapsen mielenkiinnon kohteisiin, sen haastetaso on sopiva ja oppilalla on valinnanvapautta työskentelyssään. Flow ei ole komennettavissa esiin tahdonvoimalla, mutta opettaja voi luoda sille edellytykset, Leskisenoja toteaa.

Anne Savela