Rüütli-kadusta tuli meille hyvin tuttu.

Tätä reissua emme unohda koskaan: Kohtumiseni, sõbrad!


*Taimelan koulun oppilaat olivat opettajiensa kanssa tutustumassa koulunkäyntiin virolaisen Aren koulun kuudennessa luokassa. Leirikoulu on ollut oppilaiden kevään suurprojekti, josta oppilaat tässä kertovat.

Tallinnan lautta lähti uudesta Länsiterminaalista, joka oli upea. Lasiseinä antoi ulapalle päin. Aika ajoin maisema oli selkeä, aika ajoin täynnä sumua, minkä vuoksi lautat soittelivat sumusireenejään.

Terminaali oli tyhjä mennessämme. Suuressa tilassa oli luokan voimistelijataitureiden hienoa heitellä kärrynpyöriä. Eivät tulleet seinät vastaan.

Noin 50000 asukkaan Pärnu oli kaunis kaupunki, jossa oli täysi kevät. Kaupungissa on paljon vanhoja rakennuksia, joista pidetään hyvää huolta. Vanhimmat rakennukset ovat keskiaikaisia.

Lähtötunnelmissa Munamäellä. Takana näkyy hostelli Lõuna.

Majoitumme hostel Lõunaan, joka sijaitsee keskustan välittömässä läheisyydessä Munamäen lastenpuiston vieressä. Bussiasemalla vastassa ollut Aren koulun opettaja Ülle Tiimus saatteli meidät puolisonsa kanssa Lõunaan. Illan hämärissä vanha rakennus tuntui aluksi kummitustalolta.

Seuraavana aamuna kummitusefekti oli hälvennyt ja hävisi lopullisesti runsaassa aamupalapöydässä. Maaja -kokki loihti meille ohukaisia, suklaamuroja, mannapuuroa.

Rüütli on Pärnun kävelykatu. Sillä sijaitsee hienoja liikkeitä ja noin 20 kauneussalonkia. Viikon aikana Rüütli tuli meille hyvin tutuksi (ja me äänekkäinä varmaankin myös Rüütlin muille kulkijoille), sitä kautta kun useimmiten aloitimme retkemme.

Kadulla sijaitsee myös Viron ensimmäisen sanomalehden perustajan Johann Jannsenin patsas. Kun patsaan kädessä olevaa sanomalehteä koskettaa, se tietää hyviä uutisia. Kosketimme mennen tullen. Myös polkupyörät vuokrasimme Rüütliltä ja ope osti hienot lapaset.

Kuuden tunnin pyöräretki alkoi vallihaudalta laululavan liepeiltä. Heikki piti varsin reipasta vauhtia, reitti oli hänelle tuttu: huvivenesatama – Estonian muistomerkki – kylpylöitä – merenrantaa – Saarenmaan valssin säveltäjän Raimond Valgren patsas – Kaubamajakas – Pärnu-joen ranta – Port Artur – Rüütli.

Aivan ongelmitta retki ei mennyt. Yhden pyörän rengas puhkesi matkan aikana ja retkikunta jakaantui kahtia. Etupää kiiruhti kauppakeskukseen tietämättä häntäpään rengasrikosta. Tästä tulikin oikea seikkailu.

Kauppakeskukseen selvittyämme oli toisenkin pyörän rengas puhki. Puhelinsoitto vuokraamoon toi uudet pyörät tilalle. Pyöräretki oli yksi reissun kohokohdista ja jälkeenpäin ajateltuna rengasrikko yksi hauskimmista tapahtumista.

Vanhojen rakennusten lisäksi Pärnussa on huikeita uusia lasipalatseja, isoja ostoskeskuksia, joista kävimme Pärnu-keskuksessa, Port Arturissa ja Kaubamajakassa.

Hinnat olivat paljon halvempia kuin Suomessa. Tuliaisiksi ostimme etenkin possulimsaa ja Dragon-karkkeja. Taisipa joku ostaa liimaakin slimen tekoa varten.

Kaksi koulupäivää Aressa oli mielenkiintoiset. Rehtori Anneli Uibu emännöi vierailua tyylikkäästi. Olimme mukana englannin, liikunnan ja kotitalouden tunneilla.

Lauloimme salissa koko koulun oppilaiden kanssa Viron ja Suomen kansallislaulut, leivoimme kalkkunapiirakkaa ja kookospalloja. Kouluruokana oli keittoa ja haarukkaruokaa vuoropäivisin.

Juomaa ei ollut, eikä leivän päälle voita. Jauhelihakastikkeen kanssa oli mehua ruokajuomana. Koulussa oli mukava tunnelma ja oppilaat työskentelivät ahkerasti. Meidän poikien nimikirjoitukset taululla näyttivät luolamiesten raapusteluilta verrattuna kakkosluokkalaisten kaunokirjoitusteksteihin.

Kuutosluokka oli suurinpiirtein meidän luokan kokoinen ja opettajan nimi oli Kristi, meillä Kirsti, hauska sattuma sekin. Naapurimaan kaverit puhuivat omaa kieltään, mutta vitsailivat ja nauroivat samoille asioille kuin me, ujostelivat aluksi kuten me.

Juuri kun yhteistä juttua alkoi syntyä, tuli lähdön aika. Myös aikuisilla näytti riittävän juteltavaa. Aren koulun pari Lehtimäellä vieraillutta opettajaa kertoi, kuinka ikimuistoisia ja heille niin arvokkaita reissuja Suomen reissut ovat olleet. Opettaja kertoi Suomen olleen heille 1980-luvulla ainut ikkuna Länsi-Eurooppaan.

Paluumatkalla opettajat järjestivät meille vielä yhden yllätyksen. Rautatieasemalla raitiovaunusta poistuttuamme jatkoimmekin matkalaukkuinemme alaspäin ja alaspäin, siis maanalle. Opettajat halusivat näyttää meille uutta Länsimetroa, vaikka mieluimmin olisimme menneet vielä ostoksille.

Siellä sitten ihailimme Helsinkiä (= tunnelin kallioseiniä) ja pysäkkejä. Onneksi Tapiolassa vaihdoimme jo paluuvuoroon. No, jälkeenpäin ajateltuna ihan kiva kokemus tuokin.

Emme oikein tiedä, mitä kaikkea leirikoulureissultamme odotimme, tuntui vain upealta päästä pitkälle matkalle alakoulun päättyessä. Kaikki odotuksemme täyttyivät ja ylittyivät. Palasimme kotiin rikkaat muistot ja maailmalla pärjäämisen kokemukset mukanamme.

Kielitaidosta on hyötyä ja sitä oppii paremmin, kun harjoittelee oikeissa tilanteissa. Epäilyttävältä näyttävä ruoka voikin olla hyvää. Suomi on hieno maa, mutta muuallakin on hyviä asioita. Suomalaiset tuntuvat kotoisilta, mutta naapurissakin saimme kokea suurta vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä.

Yhdessä jaetut elämykset vahvistivat yhteenkuuluvaisuuden tunnettamme. Opimme monialaisesti ja ilmiöiden pohjalta. Tätä kaikkea muistelemme vielä pitkään. Voi sanoa, että reissu oli 5/5.