Rehtori Heimo Kemppaisen ilmoitustaulu oli vielä viikolla ihan täynnä lippua ja lappua ja työt jatkuvatkin vielä uuden rehtorin rinnalla hetken aikaa koulun ovien jo sulkeuduttua.

Heimo Kemppaiselle koitti koulusta pääsyn päivä!

Alajärven yläkoulun pitkäaikainen rehtori Heimo Kemppainen pääsi hänkin viimein koulusta. Heimo on nähnyt opettajanurallaan jo aika monen oppilaan pääsevän opinahjosta kohti uusia haasteita ja nyt eläköitymisen myötä on Heimon oma vuoro painaa ovi kiinni viimeisen kerran.

Uraansa Alajärven yläkoululla hän jää muistamaan kiitollisena ja tyytyväisenä.

Heimo on kotoisin Kainuusta Hyrynsalmelta, josta pientilallisen poikana kylänsä ensimmäisenä suuntasi keskikouluun. Heimo pärjäsi hyvin ja erityisesti matematiikka oli mieluisaa. Niinpä tie vei lukioon Kajaaniin.

Heimolla oli hyvät matematiikan opettajat, joten jo varhain hän alkoi miettiä opettajan uraa. Koska matematiikka oli hänellä vahva vielä ylioppilasvuonnakin, hän pääsi armeijan jälkeen suoraan yliopistoon Ouluun opiskelemaan.

Maisterintutkinnon jälkeen, oltuaan hetken työssä yliopistolla, alkoi Heimolle tulla opettajansijaisuuksia. Ensimmäinen sijaisuus oli Limingassa ja Heimo muistaa edelleen sen tunteen, mikä oli ensimmäistä kertaa luokan eteen mennessä.

Vaikka nuori mies tiesi miten lasketaan, ei silloin voinut tietää, osaako hän opettaa ja tulla toimeen nuorten kanssa. Varttitunnissa jännitys hälveni ja tuleva ura oli varmistunut.

Noihin aikoihin opettajanvirat olivat tiukassa ja tarjolla oli vain sijaisuuksia. Heimo sai vuoden sijaisuuden Kajaanista, joka vaihtui toiseen ja vielä kolmanteen vuoteen. Mutta perhe oli samaan aikaan kasvanut ja kahden lapsen kanssa tuntui sille, että vakituinen virka pitää löytyä.

Sitä alettiin etsiä. Alajärvellä oli paikka auki ja Kemppainen valittiin tehtävään vuonna 1986. Perhe muutti, mutta ajatus oli seurata milloin Kajaanissa tulisi virka avoimeksi, ja silloin palattaisiin.

-90 Kajaanissa aukesi ensimmäinen virka heidän lähtönsä jälkeen. Heimo haki paikkaa ja sai sen. Alun riemu valinnasta kuitenkin vaihtui pian ihmettelyyn, että näinkö tosiaan muutetaan takaisin?

Lapsilla oli jo Alajärvellä omat kaverit, vaimo oli juuri aloittanut kauppiksen. Niinpä asia mietittiin uudelleen ja muuttokuorma purettiin lopullisesti Alajärvelle.

Vuonna 1991 Heimoa pyydettiin apulaisrehtoriksi. Vuotta myöhemmin hänet valittiin pääluottamusmieheksi ja näitä molempia kiinnostavia tehtäviä hän hoiti vuoteen 2008, jolloin hänet valittiin rehtoriksi.

– Olen tyytyväinen työhöni täällä, tämä on ollut mielenkiintoista ja vastuullista. Ison työyhteisön johtaminen on haasteensa, onhan meillä liki 40 opettajaa ja liki 20 ohjaajaa. Koulun ilmapiiri on kuitenkin hyvä, Heimo summaa.

Työuransa mieliinpainuvimpina asioina Heimo nostaa esille riemun monen vanhan oppilaan menestyksen seuraamisesta. Koulun pulpetteja ovat kuluttaneet niin tangokuningas kuin professorikin.

Menetyksiäkin on kohdattu. Joskus työtoveri, jopa oppilaita, on menehtynyt äkillisesti.

Liian nopeaa teknistä kehitystä?

Jos Heimo Kemppaisen pitää sanoa jokin asia, mikä koulumaailmassa häntä huolestuttaa, niin se olisi tekniikan turhankin nopea tulo kaikille osa-alueille.

– Inhimillisyys, kädentaidot, sosiaalinen kanssakäyminen ovat kuitenkin niitä asioita, joita on tärkeä oppia. Joskus pohdin osaavatko ihmiset pian enää tulla toimeen toisensa kanssa?

– Mielenkiinnolla jään seuraamaan, miten tämä asia kehittyy, Kemppainen toteaa.

”Nykyajan nuoria” Heimo ei moiti. – Murrosikäisten kanssa voi jo jutella melkein kuin aikuiselle muistaen sen, että tässä iässä ollaan impulsiivisia ja auktoriteetteja vastaan halutaan kapinoida. Nuoret olivat ihan samanlaisia silloin kun Heimo astui ekaa kertaa luokan eteen Limingassa.

– Oppilaan kohtaamisessa me opettajat emme koskaan kuitenkaan saisi epäonnistua. Jokainen oppilas tulee huomioida erikseen omana itsenään.


Tuula Jokiaho