Eläinlääkäripäivillä Helsingissä kysytään, pitäisikö koiraurheilussa olla oma eettinen näkökulma verrattuna urheiluun ilman koiraa.

Onko koira urheilija vai urheiluväline?

Vuosikymmenessä on syntynyt uusi urheilukoira-ala. Urheilu altistaa niin ihmiset kuin koiratkin vaurioille, joita ei kotikoirilla esiinny. Koiran ohjaajalla on suuri vastuu koiran hyvinvoinnista. Aihe on esillä Eläinlääkäripäivillä Helsingissä.

Koiria käytetään hyödyksi metsästyksen, paimentamisen ja vahtimisen lisäksi esimerkiksi pelastustehtävissä, poliisityössä, tullissa, sokeainapuna ja avustajakoirina erilaisissa tehtävissä.

Koirien eri käyttötarkoitukset ja jalostus niiden mukaan on muokannut rotujen ominaisuuksia haluttuun suuntaan ja koirille on kehittynyt vahvat luontaiset taipumukset ja kyvyt.

Koirien kanssa myös kilpaillaan. Kuka ajaa parhaiten jänistä, kuka puree parhaiten maalimiestä, kuka suorittaa nopeimmin ja puhtaimmin esteradan.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on syntynyt urheilukoira-ala, jollaista ei ole ennen ollut.

Ammattimaiset koirakouluttajat ja kilpavalmentajat, sisäharrastushallit, urheilukoirille varusteita myyvät erikoiskaupat, koirien fysioterapeutit, koirahierojat ja nyt myös eläinlääkärit tarjoavat palveluita erityisesti urheilukoirille.

Koiraurheilun näkyvyys koiraharrastusmaailmassa on merkittävä. Kennelliiton alaisia harrastusyhdistyksiä on lähes 2000, koelajeja yli 7000 ja harrastajia yli 500000.

Kokeiden osallistumiskäyntejä on vuosittain noin 160000 (177298 osallistumista vuonna 2017). Lisäksi on useita Kennelliittoon kuulumattomia lajiharrastusyhdistyksiä ja -toimintaa.

Koiraurheilu onkin jo verrattavissa ilman koiraa tapahtuvaan urheiluun ja kilpaurheilussa on samat piirteet, tehtiin se koiran kanssa tai ilman koiraa. Koiraurheilulajeista agility on myös hyväksytty virallisesti valtionapua saavien urheilulajien joukkoon vuonna 2016.

Koiraan muodostuu harrastuksen myötä erityinen suhde ja urheilukoiran merkitys omistajalleen on usein suuri. Harrastukseen ja koiran hoitoon ollaan valmiita käyttämään aikaa ja rahaa, vaivat huomataan usein aikaisessa vaiheessa ja niitä halutaan myös ennaltaehkäistä.

Kolikolla on myös kääntöpuoli: jos koira ei sovellukaan harrastukseen, johon se on hankittu joko luonteen tai esimerkiksi rakenteellisten vikojen vuoksi, siitä voidaan luopua tai se voidaan jopa lopettaa. Urheilu altistaa niin ihmiset kuin koiratkin vaurioille, joita ei kotikoirilla esiinny.

Urheilukoirien loukkaantumisriski on kohonnut, ja urheilukoirilla esiintyy lajeille tyypillisiä traumaperäisiä tuki- ja liikuntaelinvammoja sekä rasitusvammoja.

Koiraurheilussa pitäisi olla oma eettinen näkökulma verrattuna urheiluun ilman koiraa. Koira ei itse valitse mitä sen kanssa harrastetaan ja millä intensiteetillä.

Ohjaajalla on suuri vastuu, eikä kunnianhimo saa ylittää urheilukoiran hyvinvointia.