Taina Latvala kertoi itsestään, kirjoittamisesta ja kirjailijan työstä Lappajärvelle suuntautuneella kirjastovierailulla.

Taina Latvala valotti kirjailijan työsarkaa

Lapualaislähtöinen, vimpeliläisiä sukujuuria isänsä puolelta omaava kirjailija Taina Latvala vieraili Lappajärven kirjastossa.

Latvala kertoi itsestään ja kirjailijaksi ryhtymistään sekä työtapojaan, romaaniensa ja novelliensa työstämistä sekä tulevaisuudensuunnitelmiaan. Tilaisuuteen oli saapunut yli 20 Latvalasta ja tämän tuotannosta kiinnostunutta kuulijaa.

Vuonna 1982 syntynyt Latvala asuu Helsingissä ja hän on koulutukseltaan filosofian maisteri. Pääaineenaan hän opiskeli kotimaista kirjallisuutta ja valmistui vuonna 2008.

Lisäksi hän on opiskellut elokuvakäsikirjoittamista ja suorittanut Master of Arts -tutkinnon brittiläisessä Salfordin yliopistossa. Toimittajana Latvala on työskennellyt Lapuan Sanomissa, Helsingin Sanomissa, Me Naisissa ja Iltalehdessä.

Latvalan esikoisromaani, Arvostelukappale, ilmestyi vuonna 2007 ja sille myönnettiin Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinto. Sittemmin Latvala on julkaissut kolme romaania ja novellikokoelman. Kolme Latvalan käsikirjoittamaa näytelmää on esitetty Vaasan Kaupunginteatterissa ja neljäs saa ensi-iltansa syksyllä 2020.

Monipuolinen kirjoittaja

Taina Latvala kertoo kirjoittaneensa lapsuudesta lähtien runoja ja kertomuksia. Hän pitää kirjoittamista itselleen luontevana ilmaisukeinona. Parhaaksi saamakseen joululahjaksi hän mainitsee sähkökirjoituskoneen.

Hän lähti 18-vuotiaana Helsingin yliopistoon lukemaan germaanista filologiaa ja myöhemmin kirjallisuutta. Harppauksen kohti kirjailijan uraa hän otti parikymppisenä, liityttyään kunnianhimoiseksi luonnehtimaansa Nobelistiklubi-nimiseen kirjoittajaryhmään noin 22-vuotiaana.

– Minua jännitti mennä siihen ryhmään, koska siellä oli jo julkaisseita kirjailijoitakin. Sain sieltä hyvää palautetta. Ryhmän silloinen vetäjä Lasse Koskela ja muu ryhmä ihastuivat novelleihini ja alkoivat kannustaa minua. Koskelalla oli kytköksiä WSOY:hyn ja ennen pitkää novellini olivat siellä Touko Siltalan luettavana ja sitä kautta sain kustannussopimuksen.

Taina Latvala kirjoittaa myös blogeja. MinäKertoja-blogi ilmestyy Apu-lehden saitilla. Taloustaito-lehden blogeissa hän käsittelee puolestaan tavallisen ihmisen kokemuksia rahasta.

Hän on pohtinut esimerkiksi heräteostoksia, taitelijan taloudellista epävarmuutta ja pohtinut vuokralla asumisen ja omistusasunnon hankkimisen eri puolia.

– Tuntuu, että blogit ovat saaneet hyvin vastakaikua. Ihmiset ovat jakaneet niitä sosiaalisessa mediassa ja myös kommentoineet.

Lappajärveläiset Kimmo Ahopelto ja Taina Ala-Kojola hakivat Taina Latvalan omistuskirjoitukset ostamiinsa Venetsialaiset-romaaneihin.


Ihana inspiraatio

Taina Latvalalta kysyttiin Lappajärvellä hänen työskentelytavoistaan ja esimerkiksi siitä, aloittaako hän kirjoitustyöt aamukahdeksalta ja lopettaa neljältä iltapäivällä. Omien sanojensa mukaan hän haluaisi olla kahdeksasta neljään -kirjoittaja.

– Päivällä hoidan työhön liittyviä juoksevia asioita. Iltapäivällä menen vaikka kahvilaan kannettavan tietokoneeni kanssa ja kirjoitan siellä. Intensiivinen kirjoittamisvaihe voi kestää kolme tuntia. Sen jälkeen voi pitää hetken tauon ja jatkaa kirjoittamista.

Myös kirjoittajan inspiraatioon liittyvät asiat olivat Taina Latvalan kuulijakunnan mielenkiinnon kohteena. Illan vieras viittasi luovan kirjoittamisen oppaisiin, joissa inspiraatiosta puhutaan ihanana juttuna, jota ei kannata jäädä odottelemaan. Jos inspiraatiota ei tule, kannattaa kirjoittaa jotakin. Latvala allekirjoittaa tämän.

– Tein joskus Helsingin Sanomiin jutun kirjailijoista, heidän päivärytmistään ja inspiraatiosta. Jutun otsikoksi tuli, että ”Inspiraatio syntyy työtä tekemällä”.

Latvala toteaa, että voi olla niin, jonakin päivänä ei huvita kirjoittaa yhtään. Mutta kun avaa tietokoneen ja alkaa kirjoittaa, huomaa, että into syntyy siinä samalla.

– Tunnistan myös inspiraation sykäyksen. Annan monesti idean muhia itsessäni, enkä ala heti tehdä vaan mietin ja pohdin ja säilön ideaa itsessäni – ja vaikka vasta parin päivän päästä alan tehdä tekstiä.

KirjaSiepoissa keskustellaan

Taina Latvalan Lappajärvelle suuntautuneella kirjastovierailulla oli myös ajankohtainen aspekti. Vuonna 2016 perustetussa KirjaSiepot-lukupiirissä luettiin helmikuussa Latvalan Venetsialaiset-romaani.

Kirjastonjohtaja Päivi Pippola kertoo, että piirissä on seitsemän jäsentä. Piirissä on luettu muiden muassa Linn Ullmanin Rauhattomat, Peter Franzénin Miten muistat minut, Jari Tervon Layla ja Yleisradion kirjeenvaihtajana toimineen Eeva Lennonin muistelmat.

KirjaSiepoissa vertaillaan lukukokemuksia ja luetaan sellaisia kirjoja, joita ei muuten tulisi otettua luettavaksi. Saara Kankaanpää toteaa olevansa ahkera lukija, eikä viitsi olla yksin ajatustensa kanssa. Erja Lehtiniemen houkuttimena KirjaSieppojen toimintaan on se, että näkee ja lukee mielenkiintoisia kirjoja.

– Tykkään hieman erilaisemmista kirjoista kuin mitä piirissä on luettu.

Erja Lehtiniemi (vas.), Saara Kankaanpää ja Liisa Koskimaa kuuluvat Lappajärvellä kokoontuvaan KirjaSiepot-lukupiiriin. Lukupiiriläiset lukivat helmikuussa Taina Latvalan Venetsialaiset-romaanin.

Lehtiniemi jatkaa, että Taina Latvalan Venetsialaiset-romaanin loppu oli hänelle itselleen selvä, mutta joku toinen tulkitsi kirjan lopun eri tavalla.

Liisa Koskimaa komppaa Lehtiniemeä ja kertoo, että lukupiirissä pohditaan luettavista romaaneista joitakin tiettyjä kohtia, jotka on ymmärretty eri tavalla. Saara Kankaanpää toteaa puolestaan, että kun on tulkinnut jonkin kirjan kohdan eri tavalla, joutuu lukemaan kohdan uudestaan.

Taina Latvalan kirjastovierailua seuraamaan saapunut kolmikko tunnustautuu vankkumattomaksi kirjojen ja lukemisen ystäväksi. Erja Lehtiniemi haluaa omistaa kirjoja.

Saara Kankaanpää kertoo hankkineensa kolme vanhaa kirjaa sisustukselliseksi elementiksi. Liisa Koskimaa kertoo pitävänsä runoista ja taidekirjoista, Erja Lehtiniemi kasvu- ja selviytymistarinoista ja Saara Kankaanpää dekkareista.

Entä kuinka Taina Latvalan kirjailijan ura jatkuu? Parhaillaan hän viimeistelee ensi vuonna Vaasan Kaupunginteatterissa ensi-iltansa saavaa Kekkosen tytär -näytelmän käsikirjoitusta. Näytelmä on perhedraama, jossa on poliittisen satiirin piirteitä.

Pääosassa ovat ihmissuhteet ja oman paikan löytäminen. Hän kertoo vähän aloittaneensa myös uutta kirjoitusprojektia. Kirjastovierailun aikoihin oli valmiina 26 liuskaa, mutta Latvala ei vielä tiedä, millaiseksi teksti lopulta muodostuu.

– Olen palannut kerronnassa minä-muotoon. Ironiaa ja huumoria on enemmän kuin aikaisemmissa teksteissäni.

Virpi Poikelin