Alajärven ekologinen tila on muuttunut välttävästä tyydyttäväksi.

Ähtärinjärven tila heikentynyt – Alajärven parantunut

Kolmas vesien tilan valtakunnallinen alustava tila-arvio on valmistumassa.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella hyvää huonommassa tilassa on 70 prosenttia jokien pituudesta, 63 järvien ja 54 prosenttia rannikkovesimuodostumien pinta-alasta.

Koko Suomessa vastaavat luvut ovat 32 prosenttia jokien pituudesta, 13 järvien ja 84 prosenttia rannikkovesimuodostumien pinta-alasta.

Pohjalaisvesistöjen tila on suurimmaksi osaksi pysynyt samana kuin vuoteen 2013 päättyneellä toisella luokitusjaksolla, mutta useiden rannikkovesimuodostumien tila on kuitenkin laskenut. Osa muutoksista johtuu ekologisen tilan muutoksista ja osa johtuu muutoksista luokittelutavassa.

Jokivesistöjen tila on hieman parantunut johtuen mm. happamuusoloiltaan paremmasta jaksosta. Vastaavasti Ähtärin reitillä vesimuodostumien tila on heikentynyt.

Esimerkiksi Ähtärinjärvellä on esiintynyt vuosittain toistuvia sinileväesiintymiä, mikä on laskenut vesimuodostuman ekologista tilaa.

Vesienhoidon tavoitteena niin Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla kuin muuallakin Suomessa ja koko EU: ssa on vesien hyvän tai erinomaisen tilan saavuttaminen ja säilyttäminen pinta- ja pohjavesissä vuoteen 2027 mennessä.

Hyvä ekologinen tila tarkoittaa, että esim. kalojen, pohjaeläinten, vesikasvien ja planktonlevien esiintymisessä ja lajistossa on korkeintaan vähäisiä ihmisen toiminnasta aiheutuvia muutoksia.

Pohjanmaan maakuntien vesien tilaa heikentää erityisesti rehevöityminen, kiintoainekuormitus, maaperän happamuus sekä rakenteelliset muutokset, kuten padot ja perkaukset.

Ravinne- ja kiintoainekuormitus on pääosin peräisin maataloudesta, metsätaloudesta ja haja-asutuksesta. Paikallisesti vesiin vaikuttaa myös turvetuotanto sekä turkistuotanto. Maamme happamat sulfaattimaat sijaitsevat lähes kokonaan pohjalaismaakunnissa.

Sulfaattimaiden kuivatus aiheuttaa merkittävää happamuus- ja metallikuormitusta, joka heikentää varsinkin rannikon jokien tilaa.

Järvet kärsivät kuormituksesta

Järvet ovat pääosin tyydyttävässä tilassa, mutta myös välttävässä sekä toisaalta hyvässä ja erinomaisessa tilassa olevia järviä löytyy. Suurin syy järvien heikentyneeseen tilaan on maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon hajakuormitus.

Ulkoisen kuormituksen seurauksena alkanut sisäinen kuormitus vaivaa myös monia järviä, vaikka sen arviointi on usein vaikeaa. Järvissä tilan heikentyminen näkyy veden samentumisena, sinileväkukintoina, kalaston muutoksina sekä umpeenkasvuna.

Säännöstely saattaa matalissa järvissä heikentää tilaa välillisesti heikentämällä talvista happitilannetta.

Hyväkuntoiset järvet ovat joko pohjavesivaikutteisia tai sijaitsevat valuma-alueiden latvaosissa. Osa näistä on luontaisesti hyvinkin tummavetisiä.

Viime tila-arvioon verrattuna esimerkiksi Ähtärinjärven tila on laskenut hyvästä tyydyttävään ja Vetelissä sijaitsevan Räyringinjärven tila on laskenut tyydyttävästä välttävään.

Muuten järvien ekologinen tila on hieman parantunut. Muun muassa Alajärvellä ekologinen tila on muuttunut välttävästä tyydyttäväksi. Myös Töysän Ponnenjärvellä ekologinen tila on parantunut tyydyttävästä hyväksi.


Tuula Jokiaho