Teijan taustalla näkyy hänen kotikaupunkinsa Lubango ilta-auringossa.

Soinin seurakunnan nimikkolähetti toi aurinkoiset terveiset Angolasta

Teija kokeilee hirssin jauhamista. Jauhosta tehtävä hirssipuuro on ruoan perusta.

Soinin seurakunnan nimikkolähetti Teija Lievonen on Suomen Lähetysseuran työntekijä ja ponnistanut maailmalle Angolaan Savosta käsin.

– Toimin kasvatuksen asiantuntijana Angolan evankelisluterilaisessa kirkossa ja lisäksi muualla Lähetysseuran tukemassa kasvatustyössä itäisessä ja eteläisessä Afrikassa.

– Olen koulutukseltani käsityön ja uskonnon opettaja, joskin työkokemukseni on nuorisotyöstä. Nyt olen käymässä Suomessa, mutta Angolassa asuin ja työskentelin kaksi vuotta, Soinin seurakunnan vieraana piipahtanut Teija kertoo.

Teija on yhdeksän seurakunnan nimikkolähetti: Rautavaara, Puolanka, Suomussalmi, Taivalkoski, Muhos, Kemi, Ylitornio, Soini ja Porvoon suomalainen seurakunta.

– Nimikkoseurakuntaan minulla on erityinen yhteys. He tukevat tekemääni työtä rukouksin ja rahalla. Yhteydenpitomme on tiivistä.

– On mielenkiintoista kohdata Suomen seurakuntalaisia ja pitää Angolaa esillä täällä. Korona-ajasta huolimatta onnistuin vierailemaan keväällä myös Soinissa, mikä oli todella mukava juttu. Yhteys on näin todellisempaa ja se voi syventyä, kun olemme seurakuntalaisten kanssa tavanneet kasvotusten.

Lepohetki kierrätystuolilla istuen.

Soinissa Teija pääsi vierailemaan koululla ja seurakunnassa järjestettiin lähetystilaisuuksia rajoitukset huomioiden. – Osa näistä ihmisistä olivat mukana, kun minua siunattiin matkaan Soinissa talvella 2018 ja nyt tapasimme jälleen!

Lähetystyötä monella sektorilla

Teija kertoo, että sana lähetystyöntekijä voi tarkoittaa montaa asiaa. – Minä olen lähetystyöntekijänä ja opettajana kasvatuksen alueella. Joku toinen voi olla lähetystyöntekijänä, mutta aivan eri asiantuntija ja aivan eri paikassa.

Teijan oma työ on hyvin vaihtelevaa. – Angolan kahden vuoden aikana työni käsitti kristillisen kasvatuksen tukitehtäviä Angolan kirkon lapsi- ja nuorisotyössä. Lisäksi toimin Lähetysseuran aluetiedottajana eteläisessä Afrikassa.

– Käytännössä pidin pyhäkouluopettajien koulutuksia, tuin nuorisojohtajia heidän vastuussaan sekä osallistuin lasten ja nuorten tapahtumiin. Tiedotuksen puolella tein haastatteluja, otin valokuvia ja keräsin materiaalia Lähetysseuran tukemasta työstä.

Tehtävät ja päivät ovat hyvin erilaisia. Joskus työ on pitää koulutusta ja usein siihen liittyy matkustaminen jonnekin seurakuntaan. Joskus päivä menee tietokoneen edessä. Joskus päivä, tai ainakin puolet siitä, kuluu toimistoasioita hoidellen, joskus taas tavataan nuoria.

Koulutuksen jälkeen todistukset kädessä. Pyhäkouluopettajat Marcelino, Linda ja Pedro sekä Teija heidän keskellään.

– Värikäs, rikas ja moninainen työ ja arki sopivat minun persoonalle erinomaisesti!
Teijasta tuntuu, että koko arkielämä Angolassa on yhtä seikkailua ja kokemusta. – Mieleen painunut, vaikkakin ikäväsävyinen kokemus on ensimmäinen oleskelulupani uusiminen Angolassa. Byrokratian kiemurat ja toimistoissa ravaaminen oli yhtä surkuhupaisaa ja turhauttavaa jatkokertomusta.

– Asian toimittamiseen meni kuukausi aikaa ja kärsivällisyyteni sai ihan uudenlaista venytyskoulua.

Arjen haasteista huolimatta hyvää on kuitenkin ollut enemmän kuin kuraa. – Yhdestä lapsityönkoulutuksesta jäi erityisen hyvä olo. Osallistujat olivat hyvin aktiivisia nuoria. He jakoivat kokemuksiaan ja ideoitaan ja ottivat ilolla vastaan kaiken uuden. Oli energisoivaa saada viettää tuo kurssi ja aika yhdessä.

Tärkeintä on olla läsnä

Lähetystyö on kirkon tärkeä tehtävä, johon on kutsu ja esimerkki itse Jeesukselta.

Teija, Correia ja pastori Himi Mucopen seurakunnassa.

– Koen saaneeni elämääni paljon hyvää, etuoikeuksia ja siunausta. Tiedän, että maailmassa kaikki nallekarkit ei ole jaettu tasan, joten haluan laittaa oman korteni kekoon. Lähetystyön kautta saan jakaa saamastani hyvästä myös muille, Teija Lievonen toteaa.

– Lähetystyö ei ole vain antamista ja auttamista, vaan saan itse oppia koko ajan uutta, saan uusia kavereita ja kokemuksia. Ymmärrykseni maailmasta ja Jumalan töistä kasvaa. Angolan ja koko maailman laajaa kirkkoa palvellessa koen myös iloa ja siunausta. Olen etuoikeutettu, että saan elää niin rikasta elämää Jumalan työssä.

– Arjen haasteista huolimatta olen viihtynyt Angolassa, Lubangon kaupungissa ja kirkon kasvatustyön parissa. Täällä Suomessa ollessa olen ehtinyt välillä jo vähän kaipaamaankin sinne.
Parasta Angolassa Teijan mukaan ovat olleet lämpimät ihmiset, joustava elämänrytmi, auringon valo, kaunis luonto ja sen antimet.

– Olen iloinnut, että Angolassa saan laittaa omat lahjani ja osaamiseni likoon. On innostavaa työskennellä nuorten aikuisten ja lasten kanssa. Auringon hyväilevä lämpö antaa vielä sopivan mausteen päiviin.

06Pyhäkouluopettajien koulutuksen osallistuja porukka Mucopen seurakunnassa.- Tärkeintä työssäni ja Angolassa ylipäätänsä on olla läsnä ihmisille. Arjessa on monenlaisia haasteita: tiedonkulussa, huonokuntoiset tiet työmatkoilla ja niin edelleen. Kuitenkin kaikki asiat aina järjestyvät. Ihmiset osaavat olla avuliaita, joustavia ja hyväntahtoisia.

Tällä hetkellä Teija on reilun puolen vuoden jakson Suomessa. Hän teki töitä Angolassa kaksi vuotta ennen tätä Suomen kauttaan, ja tarkoitus on palata Angolaan jälleen mahdollisimman pian.

– Nuo ensimmäiset kaksi vuotta tein työtä Angolan evankelisluterilaisen kirkossa kristillisen kasvatuksen parissa sekä olin Lähetysseuran aluetiedottajana viiden maan alueella. Nyt tiedotusvastuu jää työnkuvastani pois ja työni keskittyy nuoriso- ja kasvatustyöhön Angolan kirkon lisäksi muissakin ympäristöissä eteläisessä ja itäisessä Afrikassa. Palaan nyt jo tuttuun maahan ja kotiin, mutta työni näin muuttuessa on uuttakin opeteltavaa.

– Elämästä ei koskaan tiedä, mutta alusta alkaen ja toistaiseksi oma ajatukseni on ollut, että jos Luoja suo, niin voisin elää elämääni angolalaisten kanssa pidempäänkin. Työ on kuitenkin jaksotettu yleensä niin, että lähetystyöntekijä on ulkomaan työssä pari vuotta ja sitten on jokusen kuukauden Suomessa, ja palaa jälleen. Sillä syklillä siis eteenpäin niin pitkään kuin on tarkoitettu!

Tuula Jokiaho