Lehtimäen Pappilanmäen museoniityllä talkoiltiin viime torstaina niittäen ja niittojätteen korjaamisella. Taustalla näkyvän riukuaidan teko jatkuu taas keväällä.

Pappilanmäen museoniityllä viihtyvät lukuisat alkuperäiset kukka- ja kasvilajit

Lehtimäen Pappilanmäen museoniityllä vietettiin kesän toista perinnepäivää viime torstaina niittopuuhien merkeissä.

Alajärven 4H -yhdistyksen puheenjohtaja Heli Hämäläinen kertoo, että kevään perinnepäivässä Jamin ympäristöalan opiskelijat jatkoivat riukuaidan tekoa niityn ympärille ja aitaa onkin nyt saatu valmiiksi jo varsin pitkälti.

Aidanteon ohella ensiarvoisen tärkeää niityn hoitoa on sen niittäminen. Koska tänä kesänä niitto jäi varsin myöhään, saatiin niitettyä koko niitty eikä enää tarvinnut varoa kukkivia kasvustoja.

Niittyalue on ollut 4H yhdistyksellä vuokralla seurakunnalta jo pian kymmenen vuoden ajan. Kun yhdistys vuokrasi alueen, se oli horsman, vadelman, pajun ja jopa puiden valtaama.

Aluksi aluetta raivattiinkin näistä, minkä jälkeen alkoi lupiinin sinnikäs torjunta. Niityllä lupiinia ei ollut poikkeuksellisen paljon, mutta viereisellä tiealueella sitäkin enemmän ja sen on jatkuvasti uhannut niityn muuta kasvustoa.

Kesäisin 4H onkin palkannut alueelle useita nuoria lupiinin torjuntaan ja tälle kesälle yhdistys sai ELY-keskukselta hankkeen, jonka turvin yhdeksän nuoren voimin on raivattu lupiinia pois nimenomaan tien pientareelta.

– Olemme jättäneet pientareen kuuset kasvamaan, jotta saamme niistä jatkossa aineksia riukuaitaan. Näin tarpeita aidantekoon ei aina tarvitse tuoda muualta, Hämäläinen kertoo ja sanoo, että tavoitteena on saada aita kiertämään niitty kokonaan – jonka jälkeen varmasti onkin jo aika alkaa korjata vanhinta osaa aidasta.

Niityllä tehty työ ei ole mennyt hukkaan, sillä nyt niityltä löytyy jo runsaasti erilaista kasvustoa. On kauniin violetin sävyissä kukkivia ruusuruohoa ja purtojuurta, nurmitäydykettä, ahomataraa, metsäkurjenpolvea ja särmäkuismaa.

– Alueella on valtavasti erilaisia kasveja, paljon poimulehteä, siankärsämöä ja toki myös horsmaa ja vadelmaa.

Perinnepäivissä työtä alueella tekevät Jamin opiskelijat, joiden opintoihin niityn hoito kuuluu. Paikka onkin mitä parhain heidän opintojensa kannalta.

Nyt syyskesällä tullut niittyjäte ei sekään mene hukkaan, vaan eläinten käyttöön Voimavaratila Taikamäelle.

Vaikka alue on muuttunut vajaassa kymmenessä vuodessa valtavasti, ei se edelleenkään pysy niittynä ilman ihmisen – tai lampaiden – avustusta. Niinpä työ alueella jatkuu tulevaisuudessakin, millä turvataan kauniin niityn säilyminen.

Tuula Jokiaho