-2.2 C
Alajärvi
keskiviikko 08.2.2023
spot_img
spot_img

Potkunyrkkeilyn ja vapaaottelun Suomenmestari Oona Valkeinen matkalla MM-kisoihin ja ammattilaisuralle

Lehtimäeltä kotoisien oleva Oona Valkeinen, 31, on hyvin onnellinen ihminen.

Hän tekee juuri sitä mikä on hänelle omiaan – treenaa lujaa viimeiseen hikipisaraan, ja se on tuottanut paitsi Suomenmestaruuksia, myös kisalipun aina MM-kisoja myöten sekä selkeän tavoitteen kohti ammattilaisotteluja.

Peruskoulun Oona kävi Lehtimäellä ja lukion Ähtärissä. – Koulu ei ollut mun juttu, koska minun on vaikea istua aloillani ja keskittyä asioihin jotka ei kiinnosta, Oona nauraa.

Oona muutti pääkaupunkiseudulle 2015 ja nyt hän asuu Vantaan Korsossa puolison sekä amerikanbuldogin kanssa.

Tunnelmia viime kesältä. Oona kiikkukeinussa 94-vuotiaan Laura-isomumminsa kanssa.

– Olen aina tykännyt liikunnasta ja vauhdikkaat, sykkeet tappiin nostattavat lajit ovat kiehtoneet. Lapsena olin aina pihalla ja saatuani hevosia aloin ratsastaa tavoitteellisemmin.

Kun Oona muutti pois kotoa, ratsastus jäi ja tuli iso lovi elämään. – Olisin halunnut tehdä jotain, mutten keksinyt mikä saisi innostumaan. Aloin juosta sekä käydä punttisalilla. Se ei kuitenkaan ollut tavoitteellista.

Jo lukioaikanaan Oona oli nähnyt netissä ammattilaisvapaaottelua ja ajatellut, että se on raakaa peliä ja varmasti rankkaa. – Ajattelin, että tuota haluan kokeilla, koska näin naistenkin ottelevan.

Vantaalla Oona lähti kokeilemaan kamppailulajeja. – Ensimmäisellä thainyrkkeilytunnilla tiesin, että alan kilpailla. Hurja ajatella sitä tässä nyt sitä, koska muistan tarkalleen miltä minusta tuntui.

Oona oli tuolloin 23- vuotias ja hän tiesi, että kamppailu-urheilussa huiput aloittavat treenaamisen jo pieninä, mutta hän ei antanut sen haitata. – Tiesin, että pitää harjoitella paljon, jos haluan pärjätä ja harjoittelusta minä tykkään!

Thai- ja potkunyrkkeilystä vapaaotteluun

Kilpailemisen Oona aloitti thai- sekä potkunyrkkeilyllä, josta hän siirtyi vapaaotteluun.

Thainyrkkeilyssä hänellä on takanaan parikymmentä amatööriottelua, potkunyrkkeilyssä 12 ja vapaaottelussa kuusi.

Kesällä Oona viihtyy mökillä ja viettää laatuaikaa koiransa Ruustimppan kanssa.

– Vapaaottelussa paini on isossa roolissa, joten olen alkanut kilpailemaan myös lukkopainissa ja viime vuonna osallistuin Helsingissä järjestettäviin kansainvälisiin vapaapainikilpailuihin Helsinki Open 2022.

Oonan seura on Helsingin GB Gym Ry ja hän treenaa Primus Fight Teamissa. – Vaikka vapaaottelen, niin haluan kilpailla myös potkunyrkkeilyssä, koska myös se sopii minulle. Se myös tekee hyvää vapaaottelulleni.

– Meillä on mahtava jengi Primus Fight Teamissa ja GB:llä yleensäkin. On hienoa, että meitä on jopa kolme naista Primuksessa. Se motivoi, kun tiimissä on tyyppejä, joilla on samat unelmat. Kamppailulajeissa ei tule hyväksi yksin.

Treenikavereilla on iso merkitys, koska heiltä saa suoraa palautetta ja tsemppiä.

Lajitreenejä Oona tekee viikoittain kahdeksan kertaa, lisäksi kaksi voimaharjoitusta. Oona aloittaa aamun kevyellä juoksulenkillä, mikäli ei ole lajitreenejä. – Koen että päivä alkaa paremmin, kun keho saa liikettä ja raitista ilmaa!

Motivaatiota treeniin antaa ”rakkaus lajiin”, jota Oona ei vaihtaisi mihinkään. – Saan käyttää energiani urheiluun ja saan olla luova. Saan olla niin hullu kuin olen ja saan sykkiä suurella sydämellä!

– Kamppailulajien rankkuus viehättää. On todella hienoa nähdä itsessään kehitystä, joka on omissa käsissä. Kova työ palkitaan.

– Työni olen pyrkinyt järjestämään niin, että pääsen kaikkiin treeneihin. Arkea helpottaa se, että voin tehdä työni lähes täysin kotoa.  Raskasta tämä on, kun on tavallaan kaksi työtä.

Kuva Italiasta vapaaottelun Em-kilpailuista.

Arki pitää olla mahdollisimman pitkälle suunniteltua. – Kaikki sapuskat viidelle päivälle ostetaan sunnuntaina ja sitten pyöräytän kokin ammattitaidoilla viiden päivän ruoat kahdelle urheilijalle. Sitten voi keskittyä olennaiseen ja on aikaa levätäkin.

– Mikäli kisoja ei ole viikonloppuna, niin lauantai on treenipäivä, mutta sen jälkeen rentoudutaan avantouinnilla ja saunomisella.

Oonan valmentaja on UFC organisaatiossakin otellut Anton Kuivanen. – Mietimme asioita yhdessä ja hän on niin rauhallinen, että minäkin pysyn rauhallisempana. Kisapäivänä käyn kuumana kuin ravihevonen, silloin Antonin rauhalliset vinkit auttavat.

Myös puoliso Niko Skonbäck tukee Oonan uraa suuresti, onhan hän ammattilaisvapaaottelija itsekin.

– Tietenkin myös oma perhe tukee ja tulee katsomaan matsejani jos vain pääsevät ja myös puolison vanhemmat ovat tulleet aina katsomaan otteluitani.

Niin pitkälle kuin mahdollista

Oona on potkunyrkkeilyssä naisten sarjassa -60 kg ja vapaaottelussa naisten sarjassa -61,2 kg hallitseva Suomenmestari.

– Mestaruudet tuntuvat hyviltä, mutta yllättäen ottelin 10.12. Helsingin kulttuuritalolla Cage 56 ammattilaisvapaaotteluillassa amatöörimatsin. Vaikka tiukan taiston jälkeen hävisin ottelun tuomariäänin, oli tämä ehdottomasti hienoin ottelumuisto.

– Sukulaisia oli tullut Lehtimäeltä, Töysästä ja Ylistarosta katsomaan tapahtumaa. Katsomossa oli myös sankka joukko kavereita ja tuttuja. Ilta oli loppuunmyyty ja mieheni olisi pitänyt otella samassa illassa, mutta joutuikin pari päivää aiemmin perumaan sairastumisensa takia. Minut ja otteluparini pyydettiin tuuraamaan. 

Oona pyrkii osallistumaan kaikkiin vapaaottelukilpailuihin, mihin vain on mahdollista mennä. Vaparinaisia Oonan painoluokassa on kuitenkin vähän. – Jollei vaparimatseja ole saatavilla niin ilmoittaudun potkunyrkkeilykilpailuihin ja painikisoihin.

Nyt Oona valmistautuu helmikuussa järjestettäviin vapaaottelun MM-kisoihin Serbiassa.

– Ammattilaisotteluita haluan. Haluan mennä lajissa muutenkin niin pitkälle, kuin Lehtimäen tyttö vaan pystyy pötkimään. Ajatus on jopa hieman pelottava, mutta elämässä pitää uskaltaa olla rohkea.

Mutta mitä tämän jälkeen?

– En ole halunnut edes vielä ajatella sitä, koska nautin niin kovasti tästä. Ehkä sitten kun urheilulle tulee stoppi, hommaan maatilan ja alan elää omavaraisempaa elämää. Alan kuvaamaan luontoelokuvia ja kokkailen kaikkea hyvää ruokaa oman maan antimista. Joku pieni oma ravintola olisi ihana.

Jollei Oona ole kamppailemassa niin kaikista mieluiten hän on luonnossa koiransa Ruustimpan kanssa.

– Luonnon merkitys on korostunut minulle lisää kun muutin Vantaalle. Rakastan Suomen luontoa ja eläimiä. Kesät varsinkin menevät mökillä ötököitä, kukkia, auringon nousuja- ja laskuja kuvaillessa. Syksyllä kerään sieniä ja marjoja. Instagramini onkin hyvin paljolti kamppailua ja luontokuvia. Siinäpä ne minun intohimoni.

Lehtimäki on Oonalle edelleen koti, jonne hän kaipaa paljon. – Murehdin usein sitä, mitä Lehtimäelle kuuluu ja olen nähnyt painajaista, että kaikki Lehtimäen metsät kaadetaan. Aivan kamalaa!

– Lehtimäellä on kaikki tuttua, kaunista ja turvallista. Täällä pääkaupunkiseudulla annan kyllä kuulua, että en ole täältä, vaan olen Lehtimäeltä! Kun vain ehdin, niin otan Lehtimäen vaakunatatuoinnin johonkin, Oona lupaa ja muistuttaa, että Lehtimäellä on superhyvä kuntosali!

– Aina kun on mahdollista. niin haluan päästä katsomaan perhettäni Etelä-Pohjanmaalle!

Tuula Jokiaho

sinua saattaisi kiinnostaa

Viimeisimmät