Improilijat irti Luoma-aholla

VIP-kerhoissa tehdään yhdessä erilaisia harjoitteita. Aino Ranta (vas.) ja VIP-kerhoa vetävä Eija Koskela tekemässä improkohtausta, jossa on mukana myös kuvitteellinen vauva.
Mainos[adrotate banner="3"]

Kuvittele olevasi kaverisi kanssa jossakin tietyssä paikassa. Käy kaverisi kanssa vuoropuhelua ennalta määriteltyyn paikkaan liittyvistä asioista, käyttämättä sanoja, joissa esiintyy paikan ensimmäinen kirjain.

Keskustele siis kirkkorakennukseen liittyvistä asioista käyttämättä k-kirjainta. Tai heittäydy lennosta kahden ihmisen esittämään näytelmän kohtaukseen korvaamalla parin toinen puolisko. Millä tavoin kävelisit, jos olisit suolla tarpova jättiläinen? Uppoatko suonsilmäkkeeseen vai osaatko keventää askeliasi ja kiertää vaaran paikat?

MAINOS

Esimerkiksi tällaisia naurun pulputusta aiheuttavia harjoituksia tehdään Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran VIP-kerhossa. VIP on lyhenne sanoista Vauhdikkaasti improillen porukassa.

Vauhtia pidetään yllä Alajärvellä sijaitsevan Luoma-ahon kylätalon lisäksi Kauhavan keskustassa, Laihian Ylipäässä ja Peräseinäjoen Viitalankylällä. VIP-kerhojen kohderyhmänä ovat 12–16-vuotiaat.

Harjoitteita ja hauskanpitoa

VIP-kerhoidean äitejä ovat Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran toiminnanjohtaja Marja Palo ja kerhoja vetävä Eija Koskela. Koskelan haaveena on ollut järjestää ja vetää improvisaatioon liittyvää toimintaa nimenomaan 12–16-vuotiaille nuorille.

Improvisaatio on heittäytymistä. Joskus VIP-kerhossa voi joutua heittäytymään Dominic Pannulan tapaan tilanteeseen, jossa vaakataso on olennainen osa hetkessä kehiteltyä tarinankulkua.

 – Lähdimme Marjan kanssa miettimään, että mistä saisimme tälle toiminnalle rahoitusta. Kävi valtavan hienosti, että Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahasto myönsi apurahaa, että saamme vietyä syksyn toiminta läpi neljällä eri ryhmällä.

Improvisaation lisäksi kerhoissa on tehty esimerkiksi lämmittelyyn ja lyhytimproon liittyviä harjoituksia. Syksyn edetessä tutustutaan myös pitkiin tekniikoihin sekä kohtaus- ja hahmoharjoituksiin. Kerhossa tehdään myös mininäytelmiä ja pidetään hauskaa yhdessä.

VIP-kerho on ilmainen ja kynnys on Eija Koskelan mukaan niin matala, että sitä ei ole ollenkaan. Mitään ei tarvitse osata etukäteen.

– Kerhoon voi hypätä vielä kesken kaikenkin mukaan. Emme tee mitään pitkäjänteistä toimintaa, jota jatkettaisiin seuraavalla kerralla. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Tiettyjä harjoitteita tullaan toistamaan, mutta aina on uuttakin. Ilakoimme kerhossa puolitoista tuntia kerrallaan. Ryhmissä mukana olevat ovat tykänneet tästä.

Koskela itse pitää improvisaatiota mahtavana ilmaisun keinona, josta voi hyvän harrastuksen ja uusien kokemusten lisäksi saada apua vaikkapa esiintymisjännitykseen.

Impro innostaa

Luoma-ahon ryhmäläiset ovat iältään 13–16-vuotiaita. VIP-hetkiä on luvassa maanantaisin kello 17–18.30. Kerholaiset tulevat eri puolilta Alajärveä, aina Koskenvartta myöten. Mukaan mahtuu muualta Alajärveltä ja vaikka Vimpelistä.

Dominic Pannula hehkuttaa, että improvisaatio on hänen juttunsa.

– Kerho vaikuttaa mukavalta. Näytteleminen on ollut minulle aina todella mieluinen juttu. Olin kahdeksannella luokalla ilmaisutaidon ryhmässä. Odotan, että tästä kerhosyksystä tulee mukavaa ja rentoa ja että tästä jää paljon muistoja.

Beata Finnilän mielestä on hienoa, että kerhossa saa olla oma itsensä.

– Koulunäytelmässä olen ollut ihan pääroolissakin. Olin Joulupukki ja noitarumpu -näytelmässä noita.

Aino Rannalla on tarttumapintaa improvisaatioon ja näyttelemiseen alakoulusta ja yläkoulusta draaman valinnaiskursseilta. Kursseille on ollut kiva osallistua. Draamakurssien innoittamana Aino halusi tulla ilmaisemaan itseään VIP-kerhoon.

– Koulussa olen kokeillut improvisaatiota.

Eija Koskela kehuu Luoma-ahon ryhmää. Kerholaiset osaavat heittäytyä erilaisiin tilanteisiin sydämiensä kyllyydestä. Välillä pokka pettää, mutta ei haittaa. Harjoitusten dialogi oli nokkelaa.

– Tarinoiden keksiminen ja sanahommat olivat mukavia. Se oli vaikeaa, kun ei saanut sanoa k:ta, mainitsi Aino Ranta hymyn väreillessä suupielissä.

Virpi Poikelin

MAINOS
Edellinen artikkeliEtnomusiikkiryhmä Dzarela Karpat Nelimarkka-museolla
Seuraava artikkeliHopea on muistamisen arvoinen – Veto, Veto, Vimpelin Veto!