Arto Melleri 1990-luvun puolivälissä. Kuva: Hannu Ranta/Aimo Mellerin arkisto.

Lappajärveläisen kirjailijan Arto Mellerin syntymästä 60 vuotta

Kirjailija Arto Melleri olisi täyttänyt 60 vuotta 7.9.2016, jos ei olisi kuollut vuonna 2005. Melleri syntyi kauppiasperheeseen Lappajärven Itäkylässä. Hänen kirjoittajanlahjansa näkyivät jo varhain kuunnelmissa ja kertomuksissa. Ylioppilaaksi Melleri kirjoitti Vimpelin lukiosta 1975 ja valmistui dramaturgiksi Teatterikorkeakoulusta 1980.

Taiteilijapiireissä Melleri ei kuulunut 1970-luvun vasemmistoradikaaleihin.

Silti hän otti kantaa kansainvälisiin asioihin jo teini-iässä kirjoittamassaan runossa: ”Musta sade ruhjoo Indokiinaa eikä kukaan ole sivullinen ei edes Itäkylän Nuorisoseuran Kahvilassa. Minä pelaan pajatsoa ja Viljo Alatalo juo kuuman kaljan ja uutiset on teeveen väkivaltaohjelmaa”.

Tuottelias kirjailija

Esikoisrunokokoelman Schlaageriseppele (1978) jälkeen Melleri kirjoitti yhdeksän runokokoelmaa. Kirjallisuuden Finlandia-palkinnon hän sai kokoelmastaan Elävien kirjoissa (1991). Tuotantoon kuuluu lisäksi mm. näytelmiä ja lauluja.

Vuonna 1990 valmistuneen Räpsy ja Dolly-elokuvan käsikirjoitus perustui Mellerin romaanin Tuomiopäivän sävärit, eli Svimbaa, komisario Koskinen (1987) lukuun ”Räpsyn rakkaus”. Komedian pääosassa näytteli Matti Pellonpää. Kuvausvaiheessa Melleri tapasi tulevan vaimonsa Nadja Pyykön.

Teoksen Rubiinisilmäinen pääkallosormus (1985) takakannen mukaan kirjailija palaa tarkkanäköisissä novelleissaan lapsuutensa pohjalaisiin maisemiin.

Kirjan humoristiset lausahdukset naurattavat lukijaa vielä tänäkin päivänä, mutta tuolloin 30 vuotta sitten jotkut itäkyläläiset loukkaantuivat kirjasta verisesti otettuaan novellit henkilökohtaisesti.

Hauta Lappajärven Kirkkoniemellä

Arto Melleri vammautui vakavasti jäätyään ostosmatkallaan suojatiellä auton alle Vallilassa vuonna 1998. Pohjalaisen taistelijaluonteensa mukaisesti hän kuntoutti itseään kirjoittamalla kaksi kirjaa vielä vammautumisensa jälkeenkin.

Viimeiseksi jääneestä proosateoksesta Kummitusjutun ilmakehä (2001) löytyy lukuisia teräviä lastuja. Esimerkiksi Kemuissa-lastussa hän muisteli, jotta Vetelin tyttöjen oli heitä Aimo-veljen kanssa vaikea erottaa ulkonäöstä toisistaan ”pitkätukkaisia ja komeita kuin oltiin”.

Viimeisessä teoksessaan Arpinen lemmen soturi (2004) hän kirjoittaa Criminalissimo-runossa: ”Kun on joutunut aloittamaan lähes kaiken alusta: kävelemisen, puhumisen, ajattelemisen, en yhtään ihmetellyt yläleuan etuhampaan heiluessa. Samaa paluuta alkuun: maitohampaat putoavat!”

Kirjailija kuoli 48-vuotiaana perjantai-iltana 13. toukokuuta 2005 Koskelan sairaalassa Helsingissä. Hänen veljensä Jorma Mellerin mukaan kirjailijan hautajaiset ja tuhkaus tapahtuivat Helsingissä, mutta tuhkauurna tuotiin Lappajärvelle, missä oli pienimuotoinen muistotilaisuus.

On jo aika nostaa esiin kirjailijan lappajärveläiset juuret ja hänen Pohjanmaahan liittyvä elävä tuotantonsa. Eläköön-eläköön!

T. Tyynelä