Pikataipaleen alussa vielä hymyilyttää joukkueen jäseniä. Vasemmalta oikealle Tomi Paavola, Hannu Backman, Asko Toropainen, Vesa Koivunen ja Valle Teho.

Umpihankihiihdon MM-kisat 2018 Syötteen kansallispuiston maisemissa

Vaarat olivat yli metrisen lumipeitteen alla.

JAPO/ Mertala Innovations joukkue otti osaa Umpihankihiihdon XXI MM-kisoihin 9. – 11.2.

Joukkueeseen kuuluivat alajärveläiset Tomi Paavola ja Vesa Koivunen, Hannu Backman Hollolasta, Valle Teho Orivedeltä ja Asko Toropainen Sulkavalta.

Kaikki joukkueen jäsenet ovat ottaneet kisaan osaa aikaisemmin jo useamman kerran.

Tykkylumisia vaaramaisemia

Joukkueen kisa alkoi perjantai-iltana Pikku-Syötteen päältä, josta otsalamppujen valossa laskettiin vaara alas kohti ensimmäistä yöpaikkaa.

Jyrkkien mäkien laskeminen rinkka selässä otsalampun valossa oli jännittävää ja haastavaa puuhaa.

Kahdeksan kilometrin matka sujui nopeasti tuorein voimin ja leiri saatiin pystyyn hyvissä ajoin. Sääntöjen mukaan jokainen kantaa kisan aikana tarvitsemansa henkilökohtaiset varusteet ja eväät omassa rinkassaan.

Lisäksi joukkueella on yhteisiä pakollisia varusteita, esim. saha, kirves ja majoite. Japo/Mertala -joukkueella oli matkassa kaksi laavua, jotka sopivat hyvin avotulilla yöpymiseen.

Kullakin joukkueen jäsenellä oli hyvä talvimakuupussi ja alusta, jolla tarkenee aina -40 asteen pakkasissa. Tämän kisan aikaan pakkanen oli alhaisimmillaan noin -15 astetta.

Katkonaisesti nukutun yön jälkeen kisa jatkui lauantaiaamuna kello kahdeksan.

Jyrkät rinteet olivat haasteellisia laskettavia. Kaatumisilta ei vältytty.

Ensimmäinen tehtävärasti oli heti yöpaikalla ja siellä testattiin joukkueen ensiaputietämystä. Toiselle tehtävärastille hiihdettäessä joukkue sai alkaa tekemään uraa umpihankeen, joka oli parhaimmillaan toista metriä paksu.

Leiriytyminen vaatii hyviä varusteita ja valmistautumista.

Syötteen maastossa suuret korkeuserot tuovat lisähaastetta etenemiseen. Toisella rastilla arvioitiin etäisyyttä. Kolmannen rastin tehtävänä oli ilmakivääriammuntaa.

Rastien jälkeen joukkue päätti lähteä tavoittelemaan kaikkia neljää vapaaehtoista lisärastia, vaikka se kasvatti hiihdettävää matkaa huomattavasti. Tämän vuoden lisärastit oli viety haasteellisiin maastoihin etäälle toisistaan.

Umpihankikisassa pakollisilla tehtävärasteilla väärästä vastauksesta saa sakkominuutteja, mutta niitä pystyy kompensoimaan lisärasteilta saatavilla hyvitysminuuteilla.

Neljäs lisärasti oli todella vaikean taipaleen takana ja sinne hiihtäminen verotti aikaa ja voimia. Tässä vaiheessa onneksi uraa avasivat jo muutkin joukkueet.

Ennen yöpymispaikkaa oli hiihdettävä vielä viimeisen pakollisen rastin kautta, jossa tehtävänä oli tunnistaa valokuvista eläinten jälkiä.

Yöpaikalle lasketeltiin taas otsalamppujen valossa. Matkaa lauantain hiihdolle tuli n. 35 km ja aikaa kului reilu 9 tuntia ladun avaamisineen, tehtävineen ja evästaukoineen.

Toiselle illalle joukkue oli varannut juhlavan retkiaterian – hirvikäristystä ja perunamuusia. Ruoka maistuikin hyvältä pitkän hiihtosuorituksen jälkeen.

Kilpailu on ohi ja kaikki voimat annettu. Lopptuloksena 4. sija.

Sunnuntain tiukka pikataival

Japo-Mertala Innovations joukkue pääsi lähtemään sunnuntain pikataipaleelle neljäntenä, viisi minuuttia ensimmäisen, eniten lauantaina pisteitä keränneen joukkueen perässä.

Yöpaikalta joukkueet siityivät isolle avosuolle sakkominuuttien mukaan riviin. Pikataipaleella joukkueen paras suunnistaja ja kovakuntoisin mies aloitti uran vetämisen kohti maalia. Jokaisen joukkueen perään lähti niin sanottu perässähiihtäjä, joka varmisti, että joukkue ei hiihdä edellä menevän joukkueen valmista uraa vaan kisa käydään nimensä mukaan umpihangessa.

Palkintojenjaossa väsyneenä, mutta tyytyväisinä neljänteen sijaan.

Aikaisempiin vuosiin verrattuna pikataipaleella oli paljon jyrkkiä, voimiavieviä metsäisiä nousuja. Viimeinen puolitoista kilometriä Pikku-Syötteen päälle maaliin oli pelkkää nousua. Raivoisa loppukiri viimeisillä voimilla sai huipentuman, kun edellä menevä joukkue läheni metri metriltä.

MM-pronssi jäi lopulta 20 sekunnin päähän – joukkue saapui maaliin neljäntenä.

Sijoitus on paras kaikille joukkueen jäsenille. Sen arvoa nostaa poikkeuksellisen rankka ja pitkä reitti. Ensi vuoden kisoihin jäi kova sijoitus parannettavaksi, mutta kaiken osuessa kohdalleen on mahdollisuus päästä kolmen parhaan joukkoon. Joukkueen pikataipaleen hiihtoaika oli viidenneksi nopein noin 60 tiimin joukosta.

Kisojen parasta antia on eräily upeissa talvisissa maisemissa, hyvä joukkue ja hurtti huumori – hyvä lopputulos tulee lisäbonuksena. Suuret kiitokset joukkueen tukijoille JAPOlle ja Mertala Innovations Oy:lle.