Alajärvelle kotiutunut turkulainen Lea Tuokkola on ollut innostajana epilepsiayhdistyksen kerhotoiminnan käynnistämiseen Järviseudulle. Mukaan toimintaan voivat tulla kaikki kiinnostuneet!

Epilepsiayhdistykselle toimintaa Alajärvelle pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen

Etelä-Pohjanmaan Epilepsiayhdistyksen jäsenet Alajärveltä ja lähikunnista ovat innostuneet laittamaan käyntiin omaa kerhotoimintaa Alajärvelle, jossa sitä ei muutamaan vuosikymmeneen ole ollut.

Toiminta oli aktiivista 70 –luvulta eteenpäin, mutta hiipui 90 –luvulle tultaessa.

Epliepsiaa sairastavalla ei läheskään aina ole ajokorttia, koska sen saamiseksi tulee olla kohtauksetonta aikaa takana vuoden verran, tämän vuoksi toimintaan osallistuminen Seinäjoella saakka on hankalaa järjestää.

Epilepsiayhdistyksen väki on nyt kokoontunut Alajärvellä kaksi kertaa ja uudet osallistujat toivotetaan toimintaan tervetulleiksi ideoineen ja ajatuksineen.

– Tarkoitus on järjestää sellaista toimintaa mitä halutaan, sanoo porukkaa vetämään ryhtynyt, Turusta Alajärvelle 1,5 vuotta sitten muuttanut Lea Tuokkola. Hän on aikaisemmin toiminut Turun Seudun Epilepsiayhdistyksessä ja liittohallituksen varajäsenenä.

Tarkoituksena on kokoontua kerran kuussa. Seuraava tapaaminen on 21.2. kello 17 Alajärven ABC:llä. Jos osallistujat niin haluavat, voitaisiin jatkossa yhdessä tehdä kesäretkiä tai mitä tahansa, mihin on intoa.

Tapaamisiin ovat tervetulleita paitsi epilepsiaa sairastavat, myös heidän läheisensä. Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa tulla mukaan. Jäsenkirjoja ei kysellä, eli mukaan voi tulla vaikka ei kuuluisi yhdistykseen.

Epilepsiaa sairastaa noin 60000 suomalaisista, eli Järviseudun alueellakin sairaita on kymmeniä, jopa satoja. Noin kolmasosalla epilepsiaa sairastavista kohtaukset jatkuvat lääkehoidosta huolimatta, vaikka hoidot ovat kehittyneet pitkin harppauksin viime vuosikymmeninä.

Epilepsia on sairaus, johon on liitetty salailun ja häpeän tunteita varmasti enemmän, kuin useimpiin muihin sairauksiin.

Nykyisin ymmärretään että se on sairaus sairauksien joukossa, mutta silti kohtauksien pelko voi tänäkin päivänä vaikuttaa siihen, että epilepsiaa sairastava ei aina halua lähteä pois kotoa.

Kohtauksien pelko ei kuitenkaan saisi olla este hyvälle elämälle, mutta mukana kokoontumisessa olleet totesivat, että useimmat muut ihmiset eivät tiedä mitä tehdä, jos vaikkapa kaupassa kohtaa epilepsiakohtauksen saaneen lähimmäisen.

– Suojaa pää, ettei kohtauksen saanut satuta sitä. Siirrä potilaskylkiasentoon, avaa kaulusta. Suuhun ei saa laittaa mitään, ohjeistavat kohtauksia itse kokeneet.

– Hyvin tärkeää on se, että olet läsnä ja rauhoitat. Älä hätäänny, vaan anna turvallisuuden tunnetta kohtauksen saaneelle. Syytä paniikkiin ei ole.

Lea Tuokkola ja muut yhteisiin tapaamisiin lähteneet toivovat, että sanan kiirittyä mukaan tapaamisiin saataisiin entistäkin enemmän väkeä. Sairaille vertaistuki on tärkeää ja läheiset saavat tarvitsemaansa tietoa.

– Tänne porukkaan voivat kaikki kiinnostuneet tulla mukaan!

Tuula Jokiaho