Maija Kannelsuon näyttely on esillä Soinin kirjastossa heinäkuun ajan.

Mökkielämää –näyttely Soinin kirjastossa

Soinin kirjaston näyttelytiloissa on heinäkuun ajan esillä Marja Kannelsuon näyttely. Näyttelyssä on sekä piirrettyä että puusta muotoiltua taidetta.

-Työskentelin Metropolia ammattikorkeakoulussa liikuntatieteiden- ja terveyskasvatuksenlehtorina. Pidin työstäni sen monipuolisuuden ja kiinnostavuuden vuoksi. Opetin pääasiassa Social Services-koulutusohjelmassa ja opiskelijoiden joukossa oli runsaasti ulkomaalaisia ja maahanmuuttajia. Kolmetoista viimeistä vuotta ennen eläkkeelle jääntiä työskentelin myös aktiivisesti kansainvälisten projektien parissa.

-Piirtämistä olen harrastanut koko ikäni, mutta öljyvärimaalaamisen aloitin1993 Karkun Kristillisen Kansanopiston kesäkurssillä 1993 taiteilija Tatsuo Hosikan johdolla. Siitä nousi kiinnostus maalaamiseen, jonka jälkeen hakeuduin erilaisille tekniikka kursseille. Eläkkeelle jäännin jälkeen hain Pekka Halosen akatemiaan opiskelemaan ja ilokseni pääsin sisälle . Opetus oli hyvin yhteisöllistä ja opettajina oli Suomen johtavia taiteilijoita. Noin kaksi vuotta kokopäiväisenä opiskelijana meni kuin lentäen eri tekniikoita opiskellen. Sisältöinä oli maalausta, grafiikkaa kuin kuvanveistoakin.

-Mökkielämää-näyttelyn teema nousi Soinissa Hankasella sijaitsevan kesämökin 90 -vuotisjuhlista. Suunnittelu lähti jo kesällä 2016. Olimme jo aikaisemmin huomanneet sukutarinaa tehdessä, että tarinat ja eletyn elämän merkit häviävät helposti. Halusin kuvillani tuoda esille tarinoita ja hetkiä nykyisestä ja samalla pitää menneisyyden läsnä. Mökin rakensi vienankarjalainen Haridon Bogdanoff vaimonsa Martan ja poikansa Antin kanssa. Perhe oli paennut heimosotia Vuonisista 1921 ja tullut Soiniin, joka oli tuttu paikka laukkukauppiaana vaeltaneelle Haridonille. Kylässä oli jo entuudestaan sukulaisia kauppiaina, joka helpotti asettumista. Kannelsuon nimen otti poika Antti ja hän sai Suomen kansalaisuuden ennen sotia, kertoo Maija ja hänen miehensä Seppo Kannelsuo suvun historiasta.

-Antti Kannelsuon perhe asui mökissä pari vuotta sodan jälkeen ja Antin lähdettyä rakennusmestarina uudisrakentamaan Suomea edessä oli muutto. Sodan jälkeen löytynyt Antin veli Simo jäi puolestaan asuttamaan mökkiä. Varsinaiseksi kesämökiksi talo jäi vasta 1960 luvulla. Mökki on yhä sähkötön ja lämmitys tapahtuu suurella takalla. Molemmat ovat aiheena maalauksissani. Mökin kalusto on käsin tehtyä ja somisteeksi toin alkuperäisen kaksikymmentäluvulla tehdyn tuolin. Myös näitä vanhoja huonekaluja näkyy maalauksissani.

-En lähtenyt rakentamaan näyttelyä yhdellä tekniikalla tehdyistä samanoloista tauluista kuten aikaisemmin, vaan valitsin tekniikan ja värimaailman kuvan aiheen ja halutun tunnelman mukaan. Näin omasta kuvasta tuli hyvin ekspressiivinen voimakkailla vedoilla ja väreillä tehty kuvaus luomiseen liittyvistä tunteista. Vastaavasti hieman vitsikkääksi tarkoitetussa lepohetkessä on naivismin piirteitä. Mieheni likaiset housut, joista aina huomauttelin ovat päässeet mukaan kuvaan. Vunukat eli lapsenlapset maalasin pehmeästi ja pastellinsävyisin värein korostaakseni muiston tuntua. Samoin kadonnut maisema on lähes luonnosmainen. Näin korostin katoavaisuutta.

-Temperavärit valitsin syksyisen ja kesäisen tuvan interiöörin kuvaamiseen. Valitsin ainoastaan maavärejä tuomaan mökin materiaalit paremmin esiin. Maalauspinta temperaväreillä tulee mattaiseksi ja se tuo tunnelmallista pehmeyttä.

-Itselle tärkeät puuveistokset ovat näyttelyn keskiössä. Voimaeläimet metso ja karhu nousevat omista kokemuksista ja Soinin luonnosta. Suurin, tervaleppäinen, veistos on koirastamme, jonka 18- vuotias elämä päättyi kesän alussa mökillämme. Veistos valmistui vain päivää ennen näyttelyä. Se oli samalla surutyötä ja luomista.

Rami Puro