3.5 C
Alajärvi
torstai 25.4.2024
MAINOS

Olipa kerran Kantakrouvi – ajan hermoilla Vimpelissä jo 60 vuotta sitten

Vimpelissä oltiin enemmän kuin ajan hermolla reilut 60 vuotta sitten, kun pitäjään ryhdyttiin havittelemaan ensimmäistä olutravintolaa.

Suomen ensimmäistä Kantakrouvia koskevat päätökset vietiin läpi kunnallisissa elimissä ennätysajassa. Kantakrouvin takia eduskunnassa esitettiin historian tähän asti ainoa, nimenomaan Vimpeliä koskeva maan hallitukselle osoitettu kysymys. Myöhemmin ravintolan toiminta laajeni A-oikeudet käsittäväksi I luokan ravintolaksi.

MAINOS

Matti Lehto kertoo saaneensa kimmokkeen kirjasen julkaisemiselle Vimpeli-Seuran sihteerinä toimivalta Aila Aholta. Aho oli kysynyt Lehdolta kiinnostusta kirjoittaa Kantakrouvista vuoden 2021 Vimpelin Joulu -lehteen.

Matti Lehto tuumasi, että hänellä ei ole kykyä supistaa Kantakrouvin vimpeliläistä historiaa parin-kolmen liuskan mittaiseksi. Tutkimustyön pohjalta syntyi Kantakrouvin tulo Vimpeliin -kirjoitelma.

– Sanoin silloin, että Kantaravintolat täyttää vuonna 2022 60 vuotta. Kerroin Vimpeli-Seuran väelle, että voisin yrittää kirjoittaa tietyn mittaisen tutkielman tästä asiasta.

Kantakrouvin tulo Vimpeliin -kirjanen sisältää 22 sivua. Lehto kertoo, että matkan varrella tuli esiin monia tarinoita. Niitä ei lähdetty julkaisemaan.

 – Jos kaikki Kantakrouviin liittyvät tarinat julkaistaisiin, tulisi kirjasta tuhatsivuinen, naurahtaa Lehto.

Salo otti asiakseen

Oy Alkoholiliike Ab suunnitteli keväällä 1962 olutravintoloiden perustamista. Uudentyyppisten olutravintoloiden oli tarkoitus aloittaa toimintansa vuonna 1963. Hanketta luonnehdittiin kolmivuotiseksi alkoholipoliittiseksi kokeiluksi.

Ravintolat olisivat siistejä, viihtyisiä ja jokamiehen kukkarolle sopivia ruoka- ja virkistymispaikkoja. Ravintoloita perustettaisiin myös maaseutupaikkakunnille, joissa alkoholimyymälät olivat kiellettyjä.

Vimpelin kunnanhallituksen puheenjohtajana toiminut Väinö Salo kuuli Alkoholiliikkeen suunnitelmista ja lähti elokuun 1962 loppupuolella Helsinkiin. Lehto arvelee, ettei Salo ollut kertonut matkasta muille päättäjille tai kunnan virkamiehille. Salon ilmestymisestä Kantaravintoloiden uusiin tiloihin on kirjattu toimitusjohtaja Aarne Alestalon muistelo vuodelta 1972.

– Sarkatakkinen, iäkkäänpuoleinen mies esitteli laveasti ja kaunopuheisesti Vimpelin etuja olutravintolan sijoituspaikkana.

Nopeaa toimintaa

Salo kertoi Kantaravintolan edustajille, että Vimpeliin vastikään valmistuneessa Kuntala-kiinteistössä olisi valmiit tilat olutravintolalle. Sitä Salo ei maininnut, että Kuntalasta oli luvattu baarin paikka Tuulikki Uusitalolle ja Kirsti Linnalle, jotka olivat valmistelleet ruokabaarin perustamista ja käyttäneet hankkeeseen paljon rahaa.

Salo vakuutti, että kunnanvaltuuston määräenemmistön lupa anniskelun aloittamiseen heltiäisi varmasti. Ilman kunnan lupaa ravintolaa ei voisi perustaa.

Raittiuslautakunta käsitteli asiaa 6. syyskuuta. Kunnanhallitus oli yksimielisesti hankkeen kannalla. Lopullisen päätöksen teki kunnanvaltuusto 12.9.1962 äänin 17–3. Luvan saamisen edellytyksenä oli kahden kolmasosan enemmistö.

Kunta maksoi Uusitalolle ja Linnalle korvauksia muiden muassa kalustosta, kuljetuksesta, kahden viikon palkasta ja baariluvasta 84414 markkaa. Sopimukseen saattoi kuulua Lehdon mukaan myös se, että ravintola-alan kokemusta omannut kaksikko sai työpaikat uudesta Vimpelin Kantakrouvista, jonka pääemännäksi tuli Anna Salo. Avajaisia vietettiin 28.12.1963.

Puolesta ja vastaan

Raittiusliike oli voimakkaasti olutravintolakokeilua vastaan. Yhdeksään eri puolueeseen kuuluneet raittiuskansanedustajat tekivät helmikuussa 1963 eduskuntakyselyn olutravintolakokeilusta ja etenkin Vimpelin Kantakrouvista.

Sosiaaliministeri Kyllikki Pohjola (kok.) totesi vastauksessaan, että anniskeluoikeuksien saamiselle oli väkijuomista annetun lain mukaiset edellytykset.

Kantakrouvi muutti vimpeliläisten juomatapoja. Matti Lehto muistelee, miten vielä 60-luvulle tultaessa lumien sulettua nuorisotalon ja Invalidikioskin ympäristössä näkyi tyhjistä suuvesipulloista muodostunut pullomeri.

Suuvesien lisäksi nautintoaineena oli vimpeläinen korvike, mätkäles. Sen lähtöaineena toimi suksien kiillotusaineena käytetty oksalakka, johon sekoitettiin suolaa. Kun pulloa puisteli esimerkiksi saappaan varressa, lakka-aineet saostuivat ja loppuosa oli lähes kokonaan pirtua.

Kahdessa kerroksessa

Huhtikuussa 1967 Kantakrouvi sai A-oikeudet. Ravintolan toimitila laajeni kahteen kerrokseen. Kuntalan yläkertaan remontoidussa A-ravintolassa oli 88 istumapaikkaa ja kaksi majoituspaikkaa. Alakerran oluttuvassa oli puolestaan 65 asiakaspaikkaa. Asiakaskuntaa ravintola sai sekä Vimpelistä että lähikunnista.

Kantakrouvin tarinaa kerrottiin vuoteen 1991 saakka. Toiminta päättyi Matti Lehdon mukaan yllättäen.

– Lähteenä käyttämässäni Anna-Liisa Liliuksen Oluesta se alkoi -teoksessa eli Kantaravintoloiden historiikissa kerrotaan, että Anna Saloa ravintolanhoitajana seurannut Tuulikki Uusitalo oli kutsuttu Helsingissä pidettävään kokoukseen. Siellä ilmoitettiin, että toiminta loppuu. Täsmällistä syytä ei kerrottu, mutta päätöksen taustalla olivat yhtiön omistussuhteiden muutokset.

Matti Lehdon tuoreimmassa julkaisussa peilataan 60-luvun alkoholipolitiikkaa ja sen muutoksia ei vain Vimpelin vaan koko maan mittakaavassa.

Kantakrouvi-hankkeen paikallista primus motoria, Väinö Saloa, Lehto luonnehtii raittiiksi ja vakaaksi mieheksi, jolle kunnan kehittäminen oli kaikkein tärkein asia kunnanhallituksen puheenjohtajana. Vimpelin kunnan päättäjät saavat Lehdolta maininnan ennakkoluulottomasta edelläkävijän roolistaan.

Kantakrouvin tulo Vimpeliin -kirjasesta on otettu 200 kappaleen painos. Järviseutu-Säätiöltä Lehto sai tukea painokuluihin.

Virpi Poikelin

sinua saattaisi kiinnostaa

Viimeisimmät